Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
22.03.2019
Urheilumuseo

Aarre sadan vuoden takaa

Paavo Nurmen kirjeitä, valokuvia Ritolasta ja jääkiekkohistoriaa

Kädet vähän tärisevät ja hikeä pukkaa pintaan. Ei sitä joka päivä pääse tällaista pakettia avaamaan ja sen sisältöön tutustumaan. Enkä ole tässä yksin. Meille luovutettu laatikko on vetänyt puoleensa useamman Urheilumuseon henkilökunnasta. Me kaikki käymme innolla lävitse aineistoa.

Laatikossa on yhtenä helmenä muutama Paavo Nurmen kirjoittama kirje 1920-luvun puolivälistä. Kirjeet käsittelevät Nurmen Saksan kilpailumatkaa. Niiden lisäksi laatikon muunkin sisällön voi liioittelematta nimetä aarreaitaksi, ainakin jos arvostaa suomalaista urheiluhistoriaa.

Paavo Nurmen kirje syksyltä 1926 liittyen Düsseldorfin kilpailuun.

Itku meinaa päästä, kun näen Selma ja Ville Ritolasta lukuisia kuvia Yhdysvalloista 1920-luvun alusta ja Tampereelta. Näitä kuvia en ole koskaan nähnyt. Lisäksi muutamat laatikossa olleet kirjeet käsittelevät Ville Ritolan saamista New Yorkista Suomen Pariisiin olympiajoukkueeseen. Ritolahan lopulta tuli asuen, harjoitellen ja kilpaillen Tampereella.

Selma ja Ville Ritolan matka kohti Tamperetta alkoi New Yorkista 4. tammikuuta 1924. Mukana matkusti tamperelainen nahkatehtailija, jonka ansiosta Ritolat matkaan lähtivät.

Näitä kirjeitä ja kuvia olisi ollut mahtavaa saada käyttöönsä 23 vuotta sitten, kun aloin kirjoittaa Ville Ritolan elämäkertaa. Toisaalta kyllähän tähän on törmännyt ennenkin. Koskaan ei voi historiantutkija kirjan tehtyään väittää, että tässä on nyt kaikki. Menneisyyden aarteita voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Hienoja kuvia on Ritolan lisäksi 1920-luvun yleisurheilijoista ja luistelijoista. Useimmat heistä ovat tamperelaisia urheilijoita. Hei, tuossa on Isä Järvinen! Ja tuossa kolmiloikkaihme, kolminkertainen olympiamitalisti Tuuloksen Ville, joka parhaimmillaan loikki 1920-luvulla jo 15 ja puoli metriä.

Vuoden 1920 Antwerpenin olympiakisojen kolmiloikan kultamitalisti Ville Tuulos.

Sitten on pino Kansainväliseltä jääkiekkoliitolta tulleita kirjeitä, joista yhtä ei ole edes vielä avattu. Kuka sitä nyt jaksaa alvariinsa näitä ranskankielisiä kirjeitä lukea! Joukossa on muutama kirje myös englanniksi. Kirjeissä ihmetellään, mikä taho oikein suomalaista jääkiekkoa johtaa.

Luisteluliitto oli keväällä 1927 ehtinyt hakea ja päästä Kansainvälisen jääkiekkoliiton jäseneksi, mutta luopui jäsenyydestä, koska tammikuussa 1929 perustettu Jääkiekkoliitto alkoi hoitaa lajin asioita. No, aika leväperäisesti Jääkiekkoliitto alkuvuodet huolehti kansainvälisistä suhteistaan. Se ei ollut huomannut ilmoittaa muutoksesta kv. liitolle ja Suomelta olivat näin jääneet useamman vuoden jäsenmaksut maksamatta.

Kansainvälisellä jääkiekkoliitolla ei ollut tietoa syksyllä 1930, mikä taho johtaa Suomen jääkiekkoa.

Useammalle on varmaan vielä jäänyt epäselväksi, mihin tämä kaikki aineisto liittyy. Kenellä suomalaisessa urheilujohtajalla on ollut tällaiset suhteet, että hän on jättänyt jälkeensä Paavo Nurmelta saamiaan kirjeitä, valokuvia ja kirjeitä Ritolasta sekä kansainvälisen Jääkiekkoliiton kirjeitä.

Olisiko kyseessä Erik von Frenckell?

Hyvä veikkaus! Olihan Frenckell yksi 1900-luvun Suomen merkittävimmistä urheilujohtajista.

Mutta ei se Frenckell ole. Kyse on tamperelaisesta nahkatehtailijasta, joka toimi 1920-luvulla Tampereen Pyrinnön ja Suomen Luisteluliiton puheenjohtajana. Nahkatehtaan omistaja teki matkoja Yhdysvaltoihin tutustuen innokkaana urheilumiehenä muun muassa Ritolaan ja suomalaisille vielä vieraaseen lajiin, jääkiekkoon.

Nahkatehtailijan muistikirja, jossa on urheilijoiden osoitteita ja nahkatehtailuun liittyviä merkintöjä. Ne lukijat, jotka haluaisivat mennä tapaamaan Kyröstä Helsingin Kallioon, voidaan vinkkinä todeta, ettei kolminkertainen olympiakävijä, kestävyysjuoksija Ville Kyrönen enää asu tässä osoitteessa. Kyrönen kuoli 1959 New Yorkissa.

Nahkatehtailijaa voidaan pitää Suomen jääkiekkoilun isänä. Hän oli se kaveri, joka Tampereella Pyhäjärven jäällä, Joselinin lahdella 26. joulukuuta 1926 aamukymmeneltä kajautti ilmoille huutonsa: ”Pelakkaa pojat!” Ja samalla hän läväytti kainalostaan kasan mailoja jäälle ja perään vielä kiekon eli laatan, kuten pelivälinettä aluksi nimitettiin. Mailat ja laatan hän oli saanut Kanadasta.

Arvokkaat asiakirjat ja valokuvat Urheilumuseolle lahjoitti loimaalainen Heikki Salminen. Aineisto on hänen isänsä, tehtailija Yrjö Salmisen. Urheilumuseoon aineisto päättyi Heikki Salmisen omasta aloitteesta. Lahjoitus on merkittävä lisä 1920-luvun urheiluhistorian tutkimukselle.

Ossi Viita