Urheilumuseon Olympiastadion-näyttelyssä on esillä kuokka. Vaatimattoman näköinen työkalu oli tärkeässä roolissa pikajuoksun kehityksessä huippu-urheilun alkuvuosikymmeninä. Kuokkaa tarvittiin lähtökuoppien kaivamiseen 1900-luvun alkupuoliskolla, ja se olikin pikajuoksijoiden luottovaruste vuosikymmenten ajan. Pikajuoksussa se, mitä tapahtuu ennen lähtöä ja juuri lähdön hetkellä on äärimmäisen tärkeää. Kun juostaan lyhyitä matkoja, joissa erot jäävät alle sekunteihin, hyvällä lähtöasennolla ja onnistuneella ponnistuksella […]

Helsingin olympiakisat Urheilumuseon päänäyttelyssä Urheilumuseon uusi päänäyttely koostuu viidestä eri tilasta, joista yhden on valloittanut Helsingin olympialaiset 1952. Näyttelyprojektin alussa koko henkilökunta osallistui erilaisten ideoiden kehitystyöhön. Mietimme kolmen työryhmän voimalla näyttelyssä esitettäviä teemoja, ja yksi nousi kaikkien listalla ensimmäiseksi – olympiakisat 1952. Ei mikään ihme, sillä museosta löytyy huikean paljon tapahtumaan liittyvää materiaalia: esineitä, valokuvia, […]

Suihkuvesi huuhtoo lattiakaivoon eritteitä, joihin liittyy valtavasti tunteita. Kipua ja riemua, pettymystä ja toivoa, ylilatausta ja alipalautumista, onnistumisen iloa ja epäonnistumisen katkeruutta. Pukuhuone tai -koppi on kaikille suomalaisille tuttu tila koulujen liikuntatunneilta, uimahalleista ja harrastuksista. Meillä kaikilla on pukuhuoneeseen liittyviä käsityksiä, muistoja ja tunteita. Näistä osa on hyviä, osa huonoja, monet innostavia ja jotkut ahdistavia. […]

Kirja-arvio: Juha Hietanen: Huuhkajan siivet. Aula & Co (2021). 335 s. Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen, Huuhkajien, yltäminen EM-kisapaikkaan marraskuussa 2019 synnytti jalkapallokirjojen aallon, jonka viimeiset laineet lyövät rantaan edelleen. Mielenkiintoisena lisänä viime vuonna ilmestyneille historia-, tieto- ja lastenkirjoille huuhkajakirjallisuutta täydentämään saapui romaani Huuhkajan siivet, jonka on kirjoittanut Ylen aamun toimittajana tunnettu Juha Hietanen. Huuhkajan siivet esittelee […]

Helsingin Olympiastadion vihittiin käyttöön kesäkuussa 1938 neljän vuoden rakennustöiden jälkeen. Saman vuoden syksyllä Helsinki sai järjestettäväkseen vuoden 1940 olympialaiset. Vuotta myöhemmin olympialaisten odotus vaihtui sodan kauhuihin, jotka jättivät jälkensä Stadioniin ja varsinkin sen käyttäjiin. Epävakaasta ajasta ja sen ihmiskohtaloista jäi jälkiä myös kokoelmiimme. Kerromme niistä Olympiastadionin historiaa esittelevässä vaihtuvassa näyttelyssämme, jossa näytteillä olevista esineistä alla […]

Sylvi Saimo on ensimmäinen kesäolympialaisissa kultaa voittanut suomalaisnainen. Saimo meloi voittajaksi Helsingin olympialaisten 1952 kajakkiyksiköiden 500 metrin kilpailussa. Tiukassa kilvassa Taivallahden vesillä taakse jäivät Itävallan Gertrude Liebhart ja Neuvostoliiton Nina Savina. Laatokan rannoilla varttuneen, evakkona Hämeenlinnaan muuttaneen ja myöhemmin Laukaaseen kotiutuneen Saimon urheilu-ura kuvasti aikakauttaan, jota leimasivat sota ja jälleenrakennus. 37-vuotiaana olympiavoittajaksi nousseen Saimon menestys […]

Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjoista kertovan blogitekstimme ensimmäisessä osassa kuljettiin Hakulisen matkassa sotavuosista Oslon olympialaisiin 1952. Toinen osa vie lukijansa olympiavoiton jälkimainingeista aina hiihtäjätähden elämän viimeiseen päivään saakka. Olympiavoittaja, maailmanmestari, metsäteknikko, aviomies, isä Haave olympiavoitosta oli täyttynyt, muttei harjoittelu siihen loppunut. Hakulinen harjoitteli tuttuun tapaan, mutta mielessä kypsyi myös ajatus toisen haaveen täyttämisestä, Evon metsäkouluun hakemisesta. Lyhyen […]

Mestarihiihtäjä Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjat kuuluvat Urheilumuseon arkiston helmiin. Päiväkirjamerkinnät avaavat ikkunan intohimoisen harjoittelijan arkeen. Hakulisesta kertovan blogitekstin ensimmäisessä osassa kuljemme hiihtäjän matkassa sotavuosista Oslon talviolympialaisiin 1952. 6.3.1939 ”Mie en ollu oikein kunnossa. Vaan sain mie ne eillä lähteneet kii ja mänin sivuhu. Ne männiit niin hiljaa niitä ylämäkiä. Ne jäivät paljon eikä noita näkynyt ennenku […]

Antwerpenin olympiakisojen suomalaisesitykset alkoivat huhtikuun 25. päivänä 1920, kun varatuomari Sakari Ilmanen piirsi luistimellaan pakolliset kuvionsa Palais de Glacen jäähän, ja päättyivät syyskuun 10. päivänä, kun eversti Oskar Vilkama pudotti kenttäratsastuksen päätösosuudella kolme ensimmäistä estettä ja suistui neljännellä itse hevosensa selästä taittaen käsivartensa. Näiden päivien välissä suomalaiset yllättivät koko urheilua seuraavan maailman keräämällä 15 kultamitalia, 10 hopeaa ja 9 pronssia.

Antwerpenin olympialaisten jalkapalloturnaus oli kuin koko kisat pienoiskoossa: kehnosti järjestetty, tuomaripelin värittämä näytelmä, jonka voittaja selvitettiin finaalissa, jota ei pelattu loppuun. Silti turnaus jätti jotakin pysyvää lajin historiaan.