Blogi

Kirja-arvio: Juha Hietanen: Huuhkajan siivet. Aula & Co (2021). 335 s. Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen, Huuhkajien, yltäminen EM-kisapaikkaan marraskuussa 2019 synnytti jalkapallokirjojen aallon, jonka viimeiset laineet lyövät rantaan edelleen. Mielenkiintoisena lisänä viime vuonna ilmestyneille historia-, tieto- ja lastenkirjoille huuhkajakirjallisuutta täydentämään saapui romaani Huuhkajan siivet, jonka on kirjoittanut Ylen aamun toimittajana tunnettu Juha Hietanen. Huuhkajan siivet esittelee […]

Helsingin Olympiastadion vihittiin käyttöön kesäkuussa 1938 neljän vuoden rakennustöiden jälkeen. Saman vuoden syksyllä Helsinki sai järjestettäväkseen vuoden 1940 olympialaiset. Vuotta myöhemmin olympialaisten odotus vaihtui sodan kauhuihin, jotka jättivät jälkensä Stadioniin ja varsinkin sen käyttäjiin. Epävakaasta ajasta ja sen ihmiskohtaloista jäi jälkiä myös kokoelmiimme. Kerromme niistä Olympiastadionin historiaa esittelevässä vaihtuvassa näyttelyssämme, jossa näytteillä olevista esineistä alla […]

Sylvi Saimo on ensimmäinen kesäolympialaisissa kultaa voittanut suomalaisnainen. Saimo meloi voittajaksi Helsingin olympialaisten 1952 kajakkiyksiköiden 500 metrin kilpailussa. Tiukassa kilvassa Taivallahden vesillä taakse jäivät Itävallan Gertrude Liebhart ja Neuvostoliiton Nina Savina. Laatokan rannoilla varttuneen, evakkona Hämeenlinnaan muuttaneen ja myöhemmin Laukaaseen kotiutuneen Saimon urheilu-ura kuvasti aikakauttaan, jota leimasivat sota ja jälleenrakennus. 37-vuotiaana olympiavoittajaksi nousseen Saimon menestys […]

Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjoista kertovan blogitekstimme ensimmäisessä osassa kuljettiin Hakulisen matkassa sotavuosista Oslon olympialaisiin 1952. Toinen osa vie lukijansa olympiavoiton jälkimainingeista aina hiihtäjätähden elämän viimeiseen päivään saakka. Olympiavoittaja, maailmanmestari, metsäteknikko, aviomies, isä Haave olympiavoitosta oli täyttynyt, muttei harjoittelu siihen loppunut. Hakulinen harjoitteli tuttuun tapaan, mutta mielessä kypsyi myös ajatus toisen haaveen täyttämisestä, Evon metsäkouluun hakemisesta. Lyhyen […]

Mestarihiihtäjä Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjat kuuluvat Urheilumuseon arkiston helmiin. Päiväkirjamerkinnät avaavat ikkunan intohimoisen harjoittelijan arkeen. Hakulisesta kertovan blogitekstin ensimmäisessä osassa kuljemme hiihtäjän matkassa sotavuosista Oslon talviolympialaisiin 1952. 6.3.1939 ”Mie en ollu oikein kunnossa. Vaan sain mie ne eillä lähteneet kii ja mänin sivuhu. Ne männiit niin hiljaa niitä ylämäkiä. Ne jäivät paljon eikä noita näkynyt ennenku […]

Antwerpenin olympiakisojen suomalaisesitykset alkoivat huhtikuun 25. päivänä 1920, kun varatuomari Sakari Ilmanen piirsi luistimellaan pakolliset kuvionsa Palais de Glacen jäähän, ja päättyivät syyskuun 10. päivänä, kun eversti Oskar Vilkama pudotti kenttäratsastuksen päätösosuudella kolme ensimmäistä estettä ja suistui neljännellä itse hevosensa selästä taittaen käsivartensa. Näiden päivien välissä suomalaiset yllättivät koko urheilua seuraavan maailman keräämällä 15 kultamitalia, 10 hopeaa ja 9 pronssia.

Hiljainen itätuuli kuljetti savua ja tuhkaa Vienan Karjalan palavilta rahkasoilta Päijänteelle saakka. Samalla Suomen voitokas olympiajoukkue marssi Euroopassa kohti kotimaata.

Antwerpenin olympialaisten jalkapalloturnaus oli kuin koko kisat pienoiskoossa: kehnosti järjestetty, tuomaripelin värittämä näytelmä, jonka voittaja selvitettiin finaalissa, jota ei pelattu loppuun. Silti turnaus jätti jotakin pysyvää lajin historiaan.

Sata vuotta sitten Belgian Antwerpenissa vedettiin köyttä viimeistä kertaa olympialaisten historiassa. Tämä kahdeksanmiehisten joukkueiden voimainnäytös oli kisojen ohjelmassa viisi kertaa vuosina 1900–1920. Säännöt olivat varsin yksinkertaiset, vedettiin viisi minuutti koettaen saada vastapuolen joukkuetta liikkumaan kuusi jalkaa (1,8 metriä). Mikäli kumpikaan ei ajan puitteissa tähän kyennyt, pidemmälle toista vetänyt joukkue voitti.

Kaksi olympiapronssia uinnista yksistä kisoista. Ei huono saavutus – suorastaan lyömätön suoritus porilaiselta Arvo Aaltoselta. Nykypäivänä se olisi suorastaan sensaatio, mutta vuonna 1920 näin ei ollut.