Tämä Karhun pyöräilykenkä on valmistettu 1950-luvulla. Sileäpohjaiset kengurun nahasta valmistetut kengät ovat käyttämättömät. Kovaakin kulutusta kestävä kengurunnahka oli urheilukengissä yleinen materiaali. Karhu valmisti pyöräilykenkiä 1930-luvulta 1960-luvulle saakka.

Tämä harmahtava nahkapallo on Oy Urheilutarpeita Karhu Ab:n valmistama. Se oli pelipallona vuonna 1955 Helsingin Olympiastadionilla pelatussa epävirallisessa ottelussa, jossa Suomen maajoukkue kohtasi Helsingissä vierailleen Yhdysvaltojen armeijan joukkueen. Koleassa syyssäässä pelattua ottelua saapui todistamaan runsaat 6000 katsojaa. Loppulukemiksi kirjattiin Suomen 6-0 -voitto.

7. toukokuuta 1995 Suomi voitti pitkän yrittämisen jälkeen jääkiekon MM-kultaa. Tukholman Globenissa pelatussa MM-finaalissa Suomi kaatoi kisojen isäntämaa Ruotsin Ville Peltosen kypärätempun siivittämänä lukemin 4-1. Tämän kultamitalin Urheilumuseon kokoelmiin lahjoitti Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF.

Pitkävartiset nauhakengät kuuluivat naisten voimisteluasuun 1800-luvun loppupuolella. Asukokonaisuuden muut osat olivat pusero, pussihousut, nahkavyö ja mustat sukat. Voimistelunopettajien laatimien ohjeiden mukaan naisvoimistelijan asun tuli olla käytännöllinen ja siisti. Korkokenkiä vastaan esitettiin voimakasta kritiikkiä, mutta niitä käytettiin yleisesti aina 1910-luvulle asti.

Paavo Nurmi käytti näitä nahkaisia juoksupiikkareita todennäköisesti menestyksekkäällä Pohjois-Amerikan kiertueellaan 1925. Kuusi kulunutta piikkiä jalkineiden päkiässä kertovat piikkarien olleen kovassa käytössä. Ikäisekseen piikkarit ovat hyvässä kunnossa. Piikkarien valmistaja ei ole tiedossa.

Jari Kurri käytti näitä Bauer Supreme Custom 2000 -merkkisiä luistimia voittaessaan viidennen kerran Stanley Cupin NHL:n kauden 1989–1990 päätteeksi. Kitchenerissä Kanadan Ontariossa 1920-luvulla perustettu Bauer oli ensimmäinen yritys, joka alkoi valmistaa luistimia, joissa terä oli yhdistetty jalkineeseen. 1970-luvun lopulla Bauer alkoi käyttää muovista TUUK-asennuspohjaa, jolla terä kiinnitettiin luistimen kenkäosaan. Tämä teki luistimista kevyempiä ja kestävämpiä.

Olympiastadionin pienoismalli oli yksi olympiarenkailla varustetuista tuotteista, joita valmistettiin Helsingin olympialaisten aikaan 1952. Oikeudet olympiarenkaiden käyttöön mini-Stadioneissa oli ostanut Oy Framea Ab. Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunta sai osuuden myyntivoitoista. Framea valmisti kahdenlaisia pienoismalleja: kuvassa olevan muovisen Stadionin lisäksi tuotannossa oli kalliimpi metallista valmistettu pienois-Stadion. Framea markkinoi Stadioneitaan lehdistössä seuraavalla tekstillä: ”Omat olympialaisemme ovella! Tee Sinäkin kansalaisvelvollisuutesi! […]

Tämä palkintopuukko on maineikkaan kauhavalaisen puukkovalmistajan Iisakki Järvenpää Oy:n kädenjälkeä. Poron päällä koristeltu kahva on valmistettu galaliitista, varhaisesta muovilajikkeesta, jota nykyisin ei juuri enää käytetä. Kaiverruksen mukaan puukon on saanut palkinnoksi hämeenlinnalainen Risto Tirkkonen 110 aitajuoksun voitosta. Juoksun ajankohta ei ole tiedossa.

Sotamies Olli Huttunen hiihti hopealle Suomen sotilaspartiojoukkueessa Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa 1936. Joukkueen muut jäsenet olivat luutnantti Eino Kuvaja, kersantti Olavi Remes ja korpraali Kalle Arantola. 25 kilometrin hiihdon voitti Italia. Suomi oli sijoittunut toiseksi myös kaksien edellisten talviolympialaisten sotilaspartiohiihdossa, joten hopea oli hienoinen pettymys. Sotilaspartiohiihto oli talviolympialaisissa näytöslajina. Näin ollen palkintomitalitkin poikkesivat virallisista olympiamitaleista. Kookkaan ja […]

Elmer Niklander sai tämän veistoksen ylimääräisenä palkintona kiekonheiton olympiavoitosta Antwerpenin olympialaisissa 1920. Belgian kuningas ja kisojen suojelija Albert I jakoi palkinnot erillisessä palkintoseremoniassa olympialaisten loppupuolella. Palkintoveistoksen on tehnyt belgialainen kuvanveistäjä Léandre Grandmoulin. Taiteilijan signeeraus on nähtävissä voittoisaa urheilijaa esittävän patsaan jalustassa.