Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
19.02.2019
Urheilumuseo

Itävalta – suomalaisen mieshiihdon kultakaivos

Suomalaiset mieshiihtäjät ovat menestyneet erityisen hyvin Itävallassa järjestetyissä arvokisoissa. Joka kerta on ollut tuliaisina vähintään yksi kultamitali. Blogissa ovat tällä kertaa tarkastelun kohteena Itävallassa menestyneiden suomalaisten hiihtosankarien tarinat. Varmistuiko Veli Saariselle maailmanmestaruus Innsbruckissa, Seefeldissä – vai Romaniassa? Miten pikkukylän tanssiravintolan leikkimielisestä illanviettokilpailusta saatu nimi jäi elämään suomalaiseen urheiluhistoriaan? Entä miten sujui Juha Miedon viimeinen arvokisastartti?

Itävallassa, Tirolin osavaltion Seefeldissä, kilpaillaan 21.2.–3.3.2019 pohjoismaisten hiihtolajien MM-mitaleista.  Noin 25 kilometrin päässä Innsbruckista sijaitsevassa Seefeldissä järjestettiin molempien Innsbruckin olympiakisojen (1964 ja 1976) maastohiihdot. Lisäksi Itävallassa on pidetty Ramsaun MM-hiihdot 1999.

1933: Veli Saarinen

Veli Saarinen voitti Suomelle ensimmäisen hiihdon olympiakullan Lake Placidin 50 kilometrillä vuonna 1932.

Vuotta myöhemmin hän otti MM-kultaa Seefeldin laduilla samalla matkalla. Lehtiselostuksissa ei tosin kirjoitettu maailmanmestaruudesta tai MM-kisoista – ja paikkanakin on edelleen monissa lähteissä Innsbruck. Virallisesti FIS-kilpailuiksi nimetystä tapahtumasta käytettiin esimerkiksi Helsingin Sanomissa lakonista muotoa ”hiihtokisat”. Tarkkaan ottaen Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) kongressikilpailut 1925–27 ja FIS-kilpailut 1929–35 saivat virallisen MM-arvon vasta vuonna 1965 Romaniassa järjestetyssä FIS:n kongressissa.

Saarisen maailmanmestaruus ei saavutuksena yltänyt olympiakullan tasolle, sillä norjalaiset eivät osallistuneet vuoden 1933 MM-hiihtoihin. Kun Seefeldissä kilpailtiin seuraavan kerran hiihdon arvokisamitaleista, mukana olivat niin norjalaiset, urheilumuodon uudet valtiaat neuvostoliittolaiset – sekä naiset.

1964: Pahvikruunuinen Mr. Seefeld

Neuvostoliiton Klavdija Bojarskih voitti kaikki kolme tarjolla ollutta naisten hiihdon olympiakultaa Innsbruckissa 1964. Aikakauden lehtimiehet käyttivät neuvostourheilijoista varovaisesti ”kuningatar”-tyyppisiä ilmauksia. Bojarskihin uralle jäi varjo hänen vetäydyttyä kilpailuista samaan aikaan, kun urheilussa otettiin käyttöön sukupuolitestit.

Miesten hiihtokuninkuudesta 1964 kamppailivat Seefeldin laduilla Ruotsin Sixten Jernberg ja Suomen Eero Mäntyranta. Molemmat voittivat kaksi kultaa, mutta menestysvertailu kallistui Mäntyrannan eduksi, kun hänen olympiavoittonsa tulivat henkilökohtaisilla matkoilla. Jernberg sai uransa kahdeksannen ja viimeisen arvokisakullan viestistä.

Mäntyranta kruunattiin leikkimielisessä Mr. Seefeld -kilpailussa, joka järjestettiin paikallisen illanvieton yhteydessä. Suomalainen media on muistanut sen jälkeen mainita Mäntyrannan yhteydessä tämän tanssimalla ja poseeraamalla tulleen tittelin. Viittaahan se olympiakisojen hiihtomenestykseen persoonallisemmalla tavalla kuin kliseinen ilmaisu ”hiihtokuningas”. Helmikuussa 2019 ensi-iltansa saanut Mäntyranta-dokumenttikin on nimeltään Mr. Seefeld – Jäljet Lumessa.

Juuri Seefeldin yhdistäminen Mäntyrantaan on perusteltua myös siksi, että alppipaikkakunnalla hiihdetyt kaksi olympiakultaa (15 km ja 30 km) sekä olympiahopea (viesti) on edelleen suomalaisen mieshiihdon kovin yksien olympiakisojen noteeraus.

1976: Juha Mieto ratkaisi viestikullan

Innsbruck isännöi vain 12 vuoden tauon jälkeen talviolympialaisia toistamiseen vuonna 1976. Alun perin kisavastuun ottanut USA:n Denver joutui luopumaan olympialaisista Coloradon osavaltion kansanäänestyksen jälkeen. Maastohiihdossa kilpailtiin luonnollisesti jälleen Seefeldissä. Helena Takalo hiihti kultaa 5 kilometrin matkalla ja hopeaa 10 kilometrillä.

Suomen miesten kultaketju Seefeldin laduilla sai jatkoa viestijoukkueen ansiosta. Matti Pitkänen aloitti, Juha Mieto repäisi reilun eron muihin toisella osuudella, ja Eero Mäntyrannan siskonpoika Pertti Teurajärvi sekä Arto Koivisto hoitelivat viestin kunnialla kultaiseen lopputulokseen. Sen jälkeen Suomi ei olekaan miesten hiihdossa voittanut arvokisakultaa; Lahden MM-kisojen 2001 viestivoitto meni dopingtestin jälkeen.

 

1985: Kari Härkösen täysosuma

Hiihdon historian ensimmäinen suuri mullistus tapahtui 1920-luvulla, kun Suomessakin siirryttiin tasamaalta maastoon. Toinen vastaava koettiin 1980-luvun puolivälissä, jolloin luisteluhiihto valtasi latu-urat. Sarajevon olympiakisoissa 1984 nähtiin jo paljon toispuolista luistelua, jossa toinen suksi pysyi ladulla toisen vauhdittaessa matkaa luistelupotkuilla. Sama tekniikka oli osin käytössä vielä Seefeldin MM-kisoissa 1985. Kaksipuolista luistelua nähtiin vain ylämäkiosuuksilla. Vasta jotkut Gunde Svanin kaltaiset edelläkävijät käyttivät kaksipuolisia luistelutekniikoita tasaisella, eivätkä hekään koko matkalla.

22.1.1985 starttasi Seefeldin MM-kisojen 15 kilometrin kisaan myös Juha Mieto numerolla seitsemän. Pitkän uran 28:s arvokisakilpailu tuotti sijan 52. Ilman muhkeaa partaansa Mieto näytti varjolta entisestä, ilman pitovoiteita hiihto ei näyttänyt enää mestarin menolta.

Mestarin menoa sen sijaan oli Kainuun Ristijärveltä kotoisin olleen Kari Härkösen otteissa. Hän teki kovimmat väliajat kisaan neljästä kilometristä lähtien ja vei maailmanmestaruuden. Kyseessä oli Suomen mieshiihtäjien ensimmäinen henkilökohtaisen matkan arvokisakulta sitten vuoden 1970 ja Kalevi ”Susi-Kalle” Oikaraisen MM-kullan.

Kulttuurisen omimisen käsitettä ei vielä vuonna 1985 oikein tunnettu. Härkönen sai Eero Mäntyrannan johdolla kisaa seuranneelta pellolaisryhmältä mestaruuden kunniaksi saamelaispuvun, lapinpuvuksi tuolloin kutsutun ja mielletyn.

1999: Mika Myllylä, Mr. Ramsau

Suomalaisten erinomainen menestys Itävallan lumilla sai jatkoa hiihdon MM-kisoissa 1999 Ramsau am Dachsteinissa. Mika Myllylä voitti Ramsaussa kolme miesten neljästä henkilökohtaisesta kilpailusta. Hän olisi hyvin todennäköisesti voittanut myös takaa-ajokilpailun, ellei lumisade olisi hidastanut ensimmäisenä hiihtäneen suomalaisen menoa. Viestissä Suomi ja Myllylä jäivät mitalitta, kun suksien voitelu epäonnistui.

Myllylän kolmen kullan ja yhden hopean mitalisaalis on kuitenkin Suomen hiihdon ennätys arvokisoista – ainakin miesten puolella. Marjo Matikainen hiihti Lahden MM-kisoista mitalin kaikilla viidellä matkalla. Kultamitaleita näistä oli kaksi.

Miesten hiihdossa Suomella on kultaa tähän asti joka kisoista Itävallan lumilla. Itävallasta ovat myös peräisin paras mitalisaldo niin olympiakisoista (Eero Mäntyranta 1964) kun MM-kisoistakin (Mika Myllylä 1999).

Matti Hintikka