Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
14.08.2019
Urheilumuseo

Ja neljänneksi sijoittui…

Urheilun historiasta muistetaan parhaiten suuret voitot. Kohtalaisen hyvin mieleen jäävät myös mitalistit, Suomessa ainakin isoista lajeista, joissa niitä on tullut harvakseltaan. Katkerimmat tappiot, keskeytykset ja muut romahdukset saavat oman huomionsa. Mutta kuka muistaa hienosti neljänneksi venyneitä sankareita?

Kolmen parhaan palkitseminen ei ole itsestäänselvyys. Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympiakisoissa Ateenassa 1896 palkittiin vain kaksi parasta. Vuodesta 1904 lähtien olympiakisoissa käytetty kolmen parhaan palkitseminen kulta-, hopea-, ja pronssimitalein yleistyi urheilun yleiseksi standardiksi. Palkintokoroke otettiin käyttöön Los Angelesin olympiakisoissa 1932, mikä entisestään nosti – myös konkreettisesti – mitalisteja. Neljänneksi yltäneet vajosivat ynnä muut -sarjaan.

Harva muistaa keihäänheittäjä Lassi Etelätalosta ensimmäisenä, että hän on sijoittunut arvokisoissa neljänneksi. Etelätalon nelossija Zürichin EM-kisoissa 2014 jäi jo silloin Antti Ruuskasen Euroopan mestaruuden ja Tero Pitkämäen pronssin varjoon. Myös Pitkämäki tietää, miltä arvokisojen nelossija tuntuu: hän lähti mitalisuosikkina Helsingin MM-kisoihin 2005, mutta jäi ilman palkintokorokepaikkaa. Sittemmin niitä onkin kertynyt seitsemän kappaletta. Mitalilaji keihäänheitossa nelossijat unohtuvat erityisen helposti. Tero Järvenpää otti Pekingin olympiakisoissa 2008 tuon sijan jääden kuitenkin pronssimies Pitkämäen taakse.

Vanha yleisurheilun menestysmaa Suomi kärvisteli 1950- ja 1960-luvulla matalapaineessa. Olympiapronssit olivat arvossaan, kuten Voitto Hellsténistä  ja Eeles Landsrömistä muistetaan. Keihäänheittäjä Väinö Kuisman nimi taas on jäänyt enemmänkin urheilutietäjien osaamisalueelle. Hän heitti Rooman olympiakisoissa 1960 neljänneksi.

Väinö Kuisma keskittyy ennen heittoaan Kalevan kisojen keihäskilpailussa vuonna 1958. Kuisma voitti kilpailun. Kuva: Urheilumuseo

Nykyisistä Suomen yleisurheilun huipuista Oskari Mörö kuuluu nelosten kaartiin. Hän aitoi komeasti mitalien tuntumaan Amsterdamin EM-kisoissa 2016. Suomalaisittain vuosituhannen seiväshyppysaavutus arvokisoissa on Matti Monosen tulos 565 Göteborgin EM-kisoissa 2006. Sillä heltisi – oikein arvattu – neljäs sija.

Suomalaisen yleisurheilun kovan luokan nelossarjaan kuuluu viime vuosikymmeniltä erityisesti naisia. Seitsenottelija Satu Ruotsalainen ylsi neljänneksi edelleen voimassa olevalla SE-tuloksella Tokion MM-kisoissa 1991. Samoissa kisoissa samalle sijalle juoksi Päivi Tikkanen 3000 metrillä. Kiekonheittäjä Ulla Lundholm ja keihäänheittäjä Tuula Laaksalo olivat kumpikin lajinsa neljänsiä Los Angelesin olympiakisoissa 1984. Itäblokin boikotti auttoi osaltaan näille sijoille.

Tuula Laaksalo. Kuva: Urheilumuseo

Helsingin MM-kisoista 1983 muistetaan hyvin sinivalkoinen mitalikolmikko Tiina Lillak, Arto Bryggare ja Martti Vainio. Kiekonheitossa suuryllätyksen paiskannut, ennätyksellään neljänneksi venynyt Ari Huumonen on jäänyt selvästi tuntemattomammaksi. Kotikisoissa MM-kultaa paiskannut Lillak joutui pettymään nelossijalle EM-kisoissa sekä Ateenassa 1982 että Stuttgartissa 1986. Martti Vainio puolestaan jäi juuri Helsingin MM-kisojen 10 000 metrin juoksussa niukasti neljänneksi. Sama sija oli tulossa myös 5000 metrin kisasta, mutta Vainio otti väkisin pronssin syöksyen maaliin kuin pesäpalloilija konsanaan.

Jani Sievinen voitti uinti-urallaan 12 olympiamatkojen arvokisamitalia. Barcelonan olympiakisoissa 1992 mitaliketju ei vielä alkanut, vaikka Sievinen ui alkuerien nopeimman ajan. Finaalissa hän jäi neljänneksi. Saman tapainen on myös kahden tunnetun suomalaisen hiihtäjän arvokisauran aloitus. Juha Mieto jäi Sapporon olympiakisoissa 1972 vain 6/100-sekuntia pronssista. Iivo Niskanen pääsi 2/10-sekunnin päähän pronssista Sotšissa 2014. Sittemmin kumpikin pääsi juhlimaan mitaleita olympiakultaa myöten; Niskanen jo samoissa kisoissa.

Peräti 22 arvokisamitalia urallaan voittanut Janne Ahonen kilpaili ennätykselliset seitsemän kertaa olympiakisoissa. Joukkuemäestä tuli kaksi hopeaa ja Torinossa 2006 kultakin oli pienimmän mahdollisen piste-eron (0,1) päässä. Henkilökohtaisessa olympiakilpailussa Ahonen hyppäsi 14 kertaa mutta parhaaksi saavutukseksi jäi kolme kertaa tullut neljäs sija.

Uimari Eila Pyrhösen neljäs sija Tokion olympiakisoissa 1964 oli siihenastisen suomalaisen naisurheilun kovimpia saavutuksia. Kesälajeista Suomen naisilla oli tuolloin vasta kaksi olympiamitalia. Aiemmin mainittuun urheilutietäjätasoon kuuluu Pasi Wedmanin nimi. Hän ampui neljänneksi Sydneyn olympiakisoissa 2000 ilmakiväärin liikkuvan maalin kilvassa.

Eila Pyrhönen. Kuva: Urheilumuseo

Suomalaisen urheiluhistorian nelossijojen kärkinelikon muodostavat Leijonat, Matti Pitkänen, miesten jalkapallomaajoukkue ja Julius Saaristo.

Jääkiekossa Suomen maajoukkue onnistui muutamassa vuodessa 1970-luvulla luomaan maineen ikuisista nelosista. Leijonien perättäisistä nelossijoista ensimmäinen tuli MM-tasolla vuonna 1970, kun Kanada oli jäänyt pois MM-turnauksesta, viimeinen Innsbruckin olympiakisoista 1976. Sen jälkeen Leijonat ei yltänytkään neljänneksi kuin kahdesti (Lake Placidin olympiaturnauksessa 1980 ja MM-kisoissa 1986) ennen mitalien aikaa.

Hiihtäjä Matti Pitkänen taisteli mitalista Lahden MM-kisoissa 1978 kaikilla kolmella henkilökohtaisella matkalla – ja jäi jokaisella neljänneksi.

Matti Pitkänen Innsbruckin olympialaisten 1976 viestihiihdon palkintoseremoniassa, takana Juha Mieto. Kuva: Urheilumuseo/Pressfoto

Suomalaisen jalkapallon suursaavutus osui heti ensimmäiseen arvokisaan, Tukholman olympiakisoihin 1912. Nelossijan tuonut uroteko on käsitelty perusteellisesti tänä kesänä Urheilumuseon kaksiosaisessa blogikirjoituksessa ”Punaiset leijonat Tukholmassa”. (osa 1, osa 2)

Keihäänheittäjä Julius Saariston neljäs sija Antwerpenin olympiakisoista 1920 jää ylittämättömäksi saavutukseksi suomalaisessa urheilussa. Edellä oli kolme suomalaista.

Suomi otti Antwerpenin olympialaisten keihäskilpailussa neloisvoiton, mitalisteina Jonni Myyrä, Urho Peltonen ja Paavo Johansson. Julius Saariston osa oli jäädä neljänneksi. Kuva: Urheilumuseo

Matti Hintikka