Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
05.05.2022
Urheilumuseo

Kestävyysurheilun mullistus

”Kiurulla on kilpailun aikana sykemittari. Se kertoo armotta, mikä rasitustaso on tehokkain. Vaikka sattuisi.”

Triathlonin suomalaistähti Pauli Kiuru oli yksi, muttei todellakaan ainoa huippu-urheilija, joka hyödynsi sykemittarin antamaa tietoa niin harjoituksissa kuin kilpailuissa 1980-luvun puolivälissä. Kiuru kiteytti mittarin hyödyt yksinkertaisesti:

”Jossain vaiheessa juoksua tulee tunne, ettei kerta kaikkiaan kulje. Mutta jos syke on silti 160, on vain uskottava, että kyllä sittenkin kulkee.”

Sykemittarin avulla moni urheilija sai lisätietoa siitä, mitä kehossa tapahtui harjoittelun ja kilpailujen aikana. Aiempaa parempi tieto antoi uskoa siitä, että nihkeästä tunteesta huolimatta kannatti jatkaa kamppailua väsymystä vastaan.

Sykemittarin läpilyönti tapahtui muutamassa vuodessa aluksi juuri kestävyyslajien huippujen parissa. Maailman suunnistushuipulle kohonneen Kari Sallisen valmentaja Jukka Kalliokoski kiteytti kesällä 1983 Sallisen parantuneen menestyksen perustuneen kovaan harjoitteluun. ”Kesällä oli apuna uusi sykemittari.” Edellisvuonna markkinoille oli ilmestynyt maailman ensimmäinen langaton sykemittari Polarin Sport Tester PE2000 ja suunnistuksen MM-kisavuonna vielä kehittyneempi PE3000.

Kestävyysurheilua mullistaneet sykemittarit Urheilumuseon Nahasta nanoon -näyttelyssä: vasemmalta Polar Electron Sport Tester PE 2000 (1982), PE 3000 sekä sykevälivaihtelun mittaukseen pystynyt Vantage NV (1995). Kuva: Jari Salo/Urheilumuseo

Suomalaisilla maajoukkuehiihtäjillä 1980-luvun jälkipuolisko oli erityisesti harjoitusmäärien noston aikaa. Samalla opeteltiin kehittyvän hiihtotekniikan saloja Jyväskylän yliopiston professori Paavo Komin johdolla kehitettyjen mittalaitteiden ja videoiden avulla. Laajan tutkijajoukon avustamien huippuhiihtäjien yksilöllisissä harjoitustyyleissä yksi asia yhdisti muihin – kaikilla oli nyt sykemittari mukana. Valmentautumisen avainasiaksi muodostui harjoituksen tehon määrittely sykkeen avulla. Mittarin avulla harjoituksen rasitus pysyi suunnitellulla tasolla, jolloin harjoitusmäärän lisääminen sujui hallitummin – tiede ja teknologia täydensivät tunteen.

Jos 1980-luvulla sykkeen mittaaminen keskittyi harjoituksiin, kilpailuihin ja testeihin, alkoi 1990-luvun alussa viritä ajatus jopa ympärivuorokautisesta sykeseurannasta. Esimerkiksi huippusuunnistaja Timo Karppinen kokeili syksyllä 1994 sykkeen mittaamista putkeen puolentoista kuukauden ajan pitäen taukoja lähinnä laitteiden lataamisen ajan.

”Halusin selvittää sykkeeni vuorokausivaihtelua ja tarkastella sen avulla suorituskyvyn kehittymistä. Ainoa rajoittava tekijä siinä on, että iho alkaa kärsiä”, Karppinen kiteytti Helsingin Sanomille.

Huippusuunnistaja oli jo usean vuoden ajan tunnettu siitä, että hän istui iltaisin kannettavan tietokoneensa ääressä tutkimassa Polarin mittarin tallentamia sykkeitään. Tarkoitus oli oppia tuntemaan oman elimistön reaktiot mahdollisimman hyvin.

Karppinen analysoi sykemittarin avulla myös suunnistussuoritusten sykkeiden hajontaa harjoituksissa ja kilpailuissa. Hän päätyi yhdessä tutkija Raija Laukkasen kanssa kiteyttämään, että suunnistussuorituksen taidollista paremmuutta voi arvioida sykkeen keskihajonnan avulla. ”Heart Rate Analysis in Orienteering Training and Competitions Before and During WOC 1993” artikkeli , jonka sisältöä esiteltiin myös tiedekongressissa, oli yksi esimerkki siitä, miten sykemittari mullisti kestävyyslajien tutkimusta mitä innovatiivisemmilla tavoilla. Ennen langatonta sykemittaria eri lajien suorituksista voitiin kenttäolosuhteissa analysoida lähinnä ulkoisia piirteitä – sykemittari avasi ikkunan kehoon, kaikkialla.

Sykemittareista tuli 1990-luvulla olennainen osa liikuntatieteellistä tutkimusta. Kuva: Urheilumuseo

Kalle Rantala,
näyttelypäällikkö
Urheilumuseo

Lähteet:

”Sallinen lujilla, Borgenström hallitsi”, Helsingin Sanomat 19.9.1983.
”Tuntikausia tuskan rajalla”, Helsingin Sanomat 20.7.1986.
”Hiihdon hiljainen vallankumous”, Helsingin Sanomat 15.2.1987.
”Sykemittari tahditti Kiurun loppukirin. Kolmas sija Havaijin arvostetussa Ironman-kisassa tarkan työn tulosta”, Helsingin Sanomat 7.10.1990.
”Kivikasvo Karppisella on monta sivupersoonaa”, Helsingin Sanomat 12.10.1993.
”Tuhannen testin kautta MM-rasteille. Timo Karppinen mittasi sykettään puolitoista kuukautta yötä päivää”, Helsingin Sanomat 15.8.1995.
Karppinen, T. & Laukkanen R., ”Heart Rate Analysis in Orienteering Training and Competitions Before and During WOC 1993”, Scientific Journal of Orienteering, Vol 10, 1994.