Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
06.08.2019
Urheilumuseo

Matkakertomus: ISHPES Congress 2019, Madrid

Urheiluhistorian kansainvälisen kattojärjestön ISHPESin kongressi järjestettiin vuonna 2019 Madridissa teemalla Milestones in the Histories of Sport and Physical Culture. Järjestävänä tahona juhlavuoden kongressille – ISHPESin perustamisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta – oli yksityisen madridilaisyliopiston, Universidad Europea de Madridin (UEM), liikuntatieteiden ja fysioterapian tiedekunta. Nelipäiväinen kongressi keräsi jälleen melko laajan, noin 100 osallistujan kaartin eri puolilta maailmaa. Suomesta paikalla oli allekirjoittaneiden lisäksi professori Vesa Vares Turun yliopistosta.

ISHPESin puheenjohtaja Annette Hofmann avaa kongressin maanantaina 14.7.

Kongressi järjestettiin UEM:n kampuksella Villaviciosa de Odónin kunnassa, joka sijaitsee reilut 20 kilometriä Madridin keskustasta. Pitkä etäisyys keskustasta oli ratkaistu päivittäisellä bussikuljetuksella kongressihotelleilta yliopistolle ja takaisin. Kongressipaikkaa voisi kuvailla akateemiseksi keitaaksi keskellä karua ja kuumaa Kastilian tasankoa. Aidattu ja vartioitu kampus koostui hyvin hoidetuista vesi- ja viheralueista sekä moderneista, miellyttävän tehokkaasti ilmastoiduista opistorakennuksista. Oppilaitoksen liikunnallista painotusta alleviivasivat Jyväskylän kampuksen mieleen tuonut yleisurheilukenttä sekä täydellinen tupakointikielto.

Ohjelma sisälsi kolme täyttä kongressipäivää pääluentoineen, rinnakkaissessioineen ja ilta-aktiviteetteineen, viimeksi mainittua vahvalla Real Madrid -painotuksella: maanantaina pääsimme kierrokselle legendaariselle Santiago Bernabéulle, ja keskiviikkona vuorossa oli päätösillallinen samalla stadionilla sijaitsevassa Realcafe Bernabéussa. Syy tällaiselle Real Madridin suosimiselle selvisi jo kongressioppaan kannesta. Yksi UEM:n osastoista on nimittäin Escuela Universitaria Real Madrid, jossa voi opiskella muun muassa urheilujohtamista, -oikeutta ja -journalismia. Yhteistyökuvio takaa suurelle osalle opiskelijoista vähintään harjoittelupaikan suurseurassa.

Ensimmäinen päivä alkoi kongressin meritointuneimpiin osallistujiin kuuluneen Patricia Vertinskyn keynotella akateemisen liikunnanopetuksen kehityskaarista Brittein saarilla ja Yhdysvalloissa. Päivän toisen pääesityksen piti ISHPESin hallitukseen Vertinskyn tavoin kuuluva Pierre-Olaf Schut – aiheena olympiakisojen ja ”olympiahengen” vaikutukset Pariisiin menneiden olympiakisojen 1900 ja 1924 sekä tulevien olympialaisten 2024 valossa. Rinnakkaissessioissa tarjolla oli muun muassa ruumiinkulttuurin kytköksiä kansalliseen identiteettiin, Itä-Aasian liikuntakulttuuria, vesi- ja kamppailu-urheilua sekä jalkapalloa.

Mielenkiintoisena aiheena nousi esiin muun muassa Hannoverin yliopiston Raimund Lazarin tutkimus saksalaisten jalkapalloseurojen seurakulttuurista. Jalkapalloseurat ovat Saksassa perinteisesti keskiluokkaisten ”kantasaksalaisten” miesten pyörittämiä järjestöjä. Viime vuosikymmeninä seurojen sosiaalinen koostumus on muuttunut heterogeenisemmaksi, kun maahanmuuttajien ja naisten määrä seurojen vapaaehtoistyöntekijöissä on kasvanut. Lazar selvittelee haastatteluihin pohjautuvassa tutkimushankkeessaan, missä määrin tällä sosiaalisella monimuotoistumisella on vaikutusta seurakulttuuriin ja seurojen kulttuuriperintötyöhön.

Avauspäivän virolaissuomalaisessa sessiossa tuleen joutui toinen allekirjoittaneista (Lavikainen), aiheena suomalaisen yleisurheilun sala-ammattilaisuus ja hidas ammattimaistuminen 1900-luvun lopulla. Samassa sessiossa virolainen toimittaja/tutkija Johannes Vedru esitteli urheilijoihin kohdistuneita moraalivaatimuksia ja ihanteita neuvostoajan Virossa. Itsestään selvän kansainvälisen tason urheilullisen suorituskyvyn lisäksi urheilijan odotettiin neuvosto-Virossa olevan muun muassa poliittisesti aktiivinen, kommunistiset opit sisäistänyt ateisti. Vesa Vareksen aiheena oli jalkapallon supertähden Pelén hyödyntäminen identiteettipolitiikan välineenä Pelé: Birth of a Legend -elokuvassa (2016). MM-kisoja 1958 käsittelevässä elokuvassa Pelé esitetään rodullistettuna sankarina, joka nousi jalkapallotaidoillaan etnisen viiteryhmänsä esitaistelijaksi ja mustan brasilialaisuuden keulakuvaksi. Vareksen mukaan aikalaisaineisto ja kirjallisuus eivät tue elokuvan luomaa kuvaa Peléstä, jota on pikemmin kritisoitu liian korrektista suhteesta valtaa pitäneeseen valkoiseen yläluokkaan.

Suomalaisittain mielenkiintoinen esitys oli myös ranskalaisen Guillaume Jomandin naispainin hidasta kasvua, muutosta ja kytkeytymistä olympialiikkeeseen tarkastellut puolituntinen. Uusien lajien ja sukupuolisen tasa-arvon lisääntyminen olympialiikkeessä on jatkunut pitkään ja jatkuu edelleen, kun näemme Tokiossa esimerkiksi skeittauksen ja kiipeilyn, samalla kun toiset lajit, kuten paini ovat joutuneet taistelemaan paikastaan olympialiikkeessä ja muuttamaan jopa kilpailusääntöjään miellyttääkseen Kansainvälisen Olympiakomitean jäseniä.

Toinen päivä alkoi Kööpenhaminan yliopiston professorin Hans Bonden esitelmällä tanskalaisesta ”terveysapostolista” J. P. Mülleristä. Värikkäästi esiintyneen Bonden mukaan Müller pohjusti modernin yhteiskunnan läpimurtoa murtamalla vanhoillisen viktoriaanisen ruumiinkulttuurin konventioita. Bonden mukaan voimistelun lisäksi nudismiin viehtynyttä Mülleriä on pidettävä myös seksuaalisen vallankumouksen varhaisena uranuurtajana. Osa Bonden väitteistä tuntui aika korkealentoisilta – esimerkiksi se, että hänen oppinsa olisivat parantaneet tanskalaista talonpoikaisväestöä alkoholin kiroista – mutta kuten hän kahvijonossa sanoi, keynoten pitäjän on pystyttävä ottamaan aiheeseensa ”helikopterin perspektiivi”. Müllerin kansainvälistä vaikutusta ei sinänsä käy kiistäminen. Müllerin pääteos Mit System (1904) käännettiin aikoinaan 26 kielelle, ja sitä myytiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Miehen voimistelutekniikoista jäi saksan kieleen jopa oma verbi, ”mylleröinti” (zu müllern).

Professori Hans Bonde luennoi voimistelupedagogi ja ”male beauty star” J. P. Mülleristä.

Toisen päivän sessioissa käsiteltiin muun muassa urheilun ja uskonnon suhdetta, sukupuoliaiheita sekä urheilun kääntöpuolen ilmiöitä, joita oli koottu vetävästi nimettyyn teemasessioon ”Corruption, Spies and Alcohol”. Lukas Rehmann tarkasteli kylmän sodan ajan Saksoissa harjoitettua urheiluun ja erityisesti urheilulääketieteeseen liittynyttä tiedustelutoimintaa. Rehmannin löytämät arkistodokumentit paljastivat Itä- ja Länsi-Saksan vakoilleen toistensa järjestelmiä muun muassa dopingin osalta. Jiří Kouřil puolestaan esitteli antiikin olympialaisissa rehottanutta korruptiota. Haastavan lähdetilanteen vuoksi lahjonnan, sopupelin ja piristeiden käytön kaltaisten ilmiöiden laajuutta antiikin urheilussa on vaikea arvioida. Todistusaineistoa on kuitenkin enemmän kuin riittävästi osoittamaan Coubertinin ja kumppaneiden olleen varsin pahasti hakoteillä perustellessaan modernin olympialiikkeen arvopohjaa ammattilaisuudesta ja kaupallisuudesta vapailla, ”puhtailla” antiikin olympialaisilla.

Samana päivänä toinen allekirjoittanut (Rantala) pääsi lauteille amerikkalaista jalkapalloa, jalkapalloa ja jääkiekkoa sisältäneessä sessiossa. Kylmintä lajia käsiteltiin MM-95:n syiden ja seurausten kautta, joihin voi tutustua myös Koko kansan leijonat -kirjassa. Päivän iltaohjelmana nuoret tutkijat olivat vauhdissa Madridin pimenevässä illassa, missä verkostoiduttiin ahkerasti ja mannertenvälisesti.

Kolmannen päivän pääohjelmana olivat palkitut pääluennot. ISHPES-palkinnon voittanut Heather Dichter analysoi esityksessään urheilujohtajien ja diplomaattien käymää tietojenvaihtoa kylmän sodan aikakaudella, jolloin urheilu ja politiikka kättelivät intohimoisesti. Nuorille tutkijoille suunnatun Gigliola Gori -palkinnon voittanut Ornella Nzindukiyimana purki rotuhistoriaa perkaamalla tummaihoisen naisyleisurheilijan Jean Lowen elämää 1940-luvun Torontossa. Vaikka Lowe olisi ollut kuinka hyvä, hän oli aina ”musta urheilija”, eikä vain urheilija.

ISHPES 2019 päättyi palkitsemisiin. Nuorten tutkijoiden Routledge Presentation Awardin koppasivat Lukas Rehmann ja Lisa Taylor, jonka tutkimusaihe käsitteli Englannissa 1960 järjestettyjen soudun Euroopan mestaruuskilpailujen merkityksiä englantilaisille soutuyhteisöille. Kongressin parasta antia oli jälleen vuorovaikutus kansainvälisten kollegoiden kanssa. On varsin opettavaista yrittää selittää omaa tutkimusaihetta erilaisista kulttuureista ja tutkimustraditioista tuleville kollegoille, varsinkin kun kielimuuri on usein myös ylitettävä. Yhteistä tarttumapintaa kuitenkin löytyy, kun sitä malttaa etsiä. Esimerkiksi eteläkorealaiselle tutkijalle yleisurheilun ammattimaistumiseen liittyvä tutkimusaihe alkoi avautua, kun ammattimaistumisen käsitettä ymmärsi alkaa selittää yleisurheilun sijaan, kuinkas muuten kuin, e-urheilun kautta.

Jouni Lavikainen ja Kalle Rantala

ISHPESin kongressit siirtyvät kahdeksi seuraavaksi vuodeksi Euroopan ulkopuolelle. Elokuussa 2020 urheiluhistorioitsijat kokoontuvat Japanin Sapporoon ja 2021 Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin.