Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
02.01.2015
Urheilumuseo

Museovierailu, osa 2: Manchester United-museo

Manchester on yksi harvoista kaupungeista maailmassa, jossa on sekä kansallinen jalkapallomuseo että jalkapalloseuran museo. Marraskuisella Manchesterin matkallani minulla oli tilaisuus käydä molemmissa. Tässä kirjoituksessa arvioin Manchester Unitedin museota, joka kävijämäärillä mitattuna on FC Barcelonan museon jälkeen maailman suosituin seuramuseo.

Seuramuseoiden lähtökohdat eroavat selvästi kansallisista jalkapallomuseoista – tai yleensä museoista. Jalkapalloseuroilla on museoita tai museoita muistuttavia näyttelytiloja ympäri maailmaa, mutta monessa tapauksessa ne eivät täytä ammatillisesti hoidetun museon vaatimuksia. Seurojen intressit museon ylläpitämiseen liittyvät yleensä markkinointiin ja fani- ja sponsorisuhteiden hoitoon: seuran historiaa ja kulttuuriperintöä tuodaan esiin seuraidentiteetin ja brändin pönkittämiseksi, saavutusten korostamiseksi tai jopa paitamyynnin tehostamiseksi. Seurojen ehdoilla – ja rahoilla – toimivien museoiden elinkaari jää toisinaan melko lyhyeksi, mutta niiden määrä on silti jopa kasvussa. Museotutkija Hans Henrik Appelin toukokuussa 2013 tekemän selvityksen mukaan peräti 15 seuraa Englannin kahdella ylimmällä sarjatasolla suunnitteli museon perustamista; kuudella sellainen jo oli.

Manchester Unitedin museo sijaitsee seuran kotistadionin Old Traffordin uumenissa.

Seuramuseoiden kirjavassa kaartissa Manchester Unitedin museo edustaa ammatillisinta tyyppiä: sen henkilökuntaan kuuluu kolme museoalan koulutuksen saanutta kuraattoria. Museon näyttelyt alkavat hieman yllättävästi George Bestin ympärille rakennetusta salista. ManU:n seurahistorian värikkäimpiin kuuluvaa pelaajaa käsitellään asiaankuuluvasti myös hänen ulkojalkapalloilullisten otteidensa kautta. Pelaaja-Bestiä kuvaavat esineet liitetään saumattomasti yhteen Bestin rock-tähden elämäntyyliin viittaavaan materiaaliin. Näkökulma kuvastaa muustakin näyttelystä välittyvää pyrkimystä liittää Manchester Unitedin vaiheet laajempiin yhteyksiinsä. Värikäs ulkonäkö täydentää varsin onnistuneesti Bestin näköiseksi laaditun kokonaisuuden.

Vitriineissä Bestin ansiot pelaajana jäävät lähes paitsioon, mutta TV-ruuduissa pyörivät maalikoosteet eivät anna unohtaa, millaisesta lahjakkuudesta oli kyse.

Museo on sisältä melko ahdas ja sokkeloinen. Kolmeen kerrokseen jaettu näyttely on jäsennetty temaattisesti, mutta salien sijoittelussa ei ole näkyvissä erityistä tausta-ajatusta. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että perusnäyttelyä ei ole suunniteltu kokonaan etukäteen, vaan näyttelytiloja on lisätty vuosien varrella erikseen. Perusnäyttelyyn sisältyviä saleja ei ole eroteltu kovin selvästi vaihtuvista näyttelysaleista, joten kävijä päätyy kulkemaan niissä vuorotellen – luultavasti tietämättä, mikä sali on osa perusnäyttelyä ja mikä vaihtuvaa näyttelyä.

Pelaajalegendojen pelipaitoja on tarjolla runsaasti. Kuvassa maajoukkuepaitoja.

Perusnäyttelyssä ManU:n historiaa tuodaan esiin melko tyypillisten teemojen kautta. Pakollisen pokaalihuoneen ja suurpelaajavitriinien lisäksi mukana on yksi kronologisesti etenevä näyttelytila ja osiot kannattajille, vuoden 1958 Münchenin lento-onnettomuudelle, ulkomaiden pelikiertueille sekä Unitedin junioriakatemialle. Vaihtuvassa näyttelyssä oli käyntini aikana esillä ManU:n pelaajia ensimmäisessä maailmansodassa käsittelevä näyttely, joka Best-salin ohella edustaa museota raikkaimmillaan. Esinekokoelmaa ei voi kuvailla muuksi kuin erittäin kattavaksi. Erityisesti entisiltä pelaajilta on saatu runsaasti vanhempaakin aineistoa. Joissakin vitriineissä esillepanon tehoa laskee esineiden suuri määrä, ja tekstin osalta samaa on havaittavissa sinänsä näyttävissä kuvatekstipaneeleissa.

Jalkapallo ensimmäisessä maailmansodassa on pinnalla Englannissa, sillä myös National Football Museum avasi hiljattain aihetta käsittelevän näyttelyn.

Ulkoasun ja graafisen ilmeen osalta Unitedin museo muistuttaa selvästi National Football Museumia. Useimpien vitriinien yläpuolella on kuvaruutuja, joissa pyörii tauotta ottelukoosteita ja muita filmipätkiä eri aikakausilta. Liikkuva kuva ja näyttelytiloissa soiva musiikki synnyttävät elävän vaikutelman, jota laaja interaktiivinen sisältö monin tavoin tukee. Ammattimaisesti laaditut multimediaohjelmat tarjoavat lisätietoa yleisemmistäkin jalkapallohistorian teemoista sekä pääsyn hätkähdyttävän laajaan tietokantaan seuran historiasta. Jos rajaa haun esimerkiksi Ryan Giggsin kaudella 1996/1997 pelaamiin Mestarien liigan vierasotteluihin, pääsee käsiksi paitsi tilastoihin, myös kuviin ja jopa videopätkiin Giggsin otteista juuri niissä otteluissa.

Jalkapallohistoriaa pelaajien kautta.

Vaikka ManU:n suurpelaajat ja pokaalit ovat hyvin esillä, museota ei voi pitää pelkkänä seuran saavutuksia esittelevänä kunniagalleriana. Joistakin paatoksellisista teksteistä huolimatta se onnistuu välttämään narratiivin, jossa punaiseksi langaksi muodostuu ManU:n vääjäämätön nousu maailman suurimmaksi ja kauneimmaksi seuraksi. Fanikulttuurin yhteydessä ei ole vaiettu huliganismista eikä George Bestin yhteydessä alkoholismista, ja Unitediakin vuonna 1915 tahranneesta sopupeliskandaalista muistutetaan omassa paneelissaan. Seurauksena museo pääsee useita muita seuramuseoita lähemmäksi ICOMin museomääritelmää ja tarjoaa mielenkiintoisen ja viihdyttävän vierailukohteen myös muille kuin ManU:n faneille.

Hans Henrik Appelin tutkimusartikkeli ‘Proper museum’ or branding platform? Club museums in England julkaistiin Soccer & Society -lehden 16. vuosikerran numerossa 2-3.

Jouni Lavikainen