Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00

Suomen urheilun Hall of Fame

um.fi-backround-track-large

Suomen urheilun Hall of Fame on kunnianosoitus suomalaisen urheilun sankareille. Kunniagalleriaan voidaan nimetä henkilöitä, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman eliittiin tai heillä on ollut muuten poikkeuksellinen merkitys urheilun historiassa.

LISÄTIETOJA:

urheilumuseo(at)urheilumuseo.fi
puh (09) 434 2250

Paavo Aaltonen (1919–1962)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Paavo Aaltonen Urheilumuseo

Paavo Aaltonen (1919–1962)

Kolminkertainen olympiavoittaja Paavo Aaltonen on Suomen olympiahistorian toiseksi menestynein voimistelija.

Paavo Aaltonen nousi suomalaisten voimistelijoiden kärkikaartiin 1930-luvun lopulla. Sotavuosina hän piti kuntoaan yllä rintamalla itse rakennetuilla voimistelutelineillä.

Sotien jälkeen Aaltonen voitti Lontoon olympiakisoissa 1948 kolme kultamitalia Suomen ylivoimaisessa voimistelujoukkueessa. Joukkuekilpailun lisäksi voimaosien spesialisti ”Vahva-Paavo” voitti henkilökohtaisen kullan hypyssä ja hevosella. Hevosella hän jakoi historiallisen kolmoisvoiton Veikko Huhtasen ja Heikki Savolaisen kanssa. Menestys täydentyi vielä henkilökohtaisella pronssilla 12-ottelussa.

Työväen Urheiluliiton seuroja edustanut Aaltonen oli ensimmäinen MM-kultaa saavuttanut TUL:n urheilija, kun hän nousi 1950 Sveitsin Baselissa korkeimmalle korokkeelle rekin henkilökohtaisen kilpailun voittajana. Aaltonen sai lisäksi samoista kisoista hopeaa Suomen menestyessä myös joukkuekilpailussa. Aaltosen arvokisamitalitili täydentyi vielä kaksi vuotta myöhemmin Helsingin olympiakisoissa, kun Suomi ylsi pronssille joukkuekilpailussa.

Kalle Anttila (1887–1975)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Kalle Anttila Urheilumuseo

Kalle Anttila (1887–1975)

Kalle Anttila voitti ensimmäisenä painijana maailmassa olympiakultaa kahdessa eri painimuodossa. 

Antwerpenin olympiakisoissa 1920 Anttilasta tuli vapaapainin olympiavoittaja sarjassa 67,5 kg. Neljä vuotta myöhemmin Pariisissa hän saavutti toisen olympiakultansa kreikkalais-roomalaisessa painissa alle 62-kiloisten sarjassa.

Anttila ei urallaan hävinnyt koskaan ulkomaalaiselle vastustajalle. Suomessa, 1920-luvun maailman parhaassa painimaassa, kovia kilpakumppaneita sen sijaan riitti. Vapaapainin olympiakultakin selittyi sillä, että Anttila ei selviytynyt Suomen edustajaksi sarjaansa kreikkalais-roomalaisessa painissa. Urheilijauransa jälkeen Anttila keskittyi vaatturiliikkeensä laajentamiseen. Työn tuloksena syntynyt tavarataloketju kantaa yhä mestaripainijan nimeä.

Gunnar Bärlund (1911–1982)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Gunnar Bärlund Urheilumuseo

Gunnar Bärlund (1911–1982)

Raskaansarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlund oli ensimmäinen suomalainen ammattiurheilijaidoli. 

”Gee-Bee” Bärlund siirtyi ammattilaiseksi voitettuaan amatöörien Euroopan mestaruuden Budapestissä vuonna 1934. Uransa huipulla 1938 hänet listattiin raskaansarjan maailmanmestarin Joe Louisin toiseksi haastajaksi, mutta himoittuun MM-otteluun asti hän ei koskaan yltänyt.

Ammattinyrkkeily oli yksi suosituimmista urheilumuodoista etenkin Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Lajin ensimmäisenä suomalaistähtenä Bärlund nousi 1930-luvun lopun julkisuudessa huomattavimmaksi suomalaiseksi urheilijasuuruudeksi. Vuonna 1991 hänelle pystytettiin patsas nuoruusvuosiensa kotiseudulle Helsingin Vallilaan.

Katso video

Erik von Frenckell (1887–1977)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Erik von Frenckell Urheilumuseo

Erik von Frenckell (1887–1977)

Erik von Frenckell oli suomalaisen urheiluhistorian vaikutusvaltaisin hahmo ja Helsingin olympiakisojen isä. 

Erik von Frenckellin urheilujohtajauralla ei ole Suomessa vertaista. Hän toimi Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenenä 28 vuoden ajan 1948–76 ja Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n varapuheenjohtajana kahteen otteeseen. Suomen Palloliittoa von Frenckell johti vuosina 1918–52. Hänen uransa suurin saavutus oli olympiakisojen hankkiminen Helsinkiin. Vuoden 1952 kotikisojen järjestelytoimikunnassa hän oli itseoikeutettu puheenjohtaja.

Helsingin apulaiskaupunginjohtajana pitkään toiminut Erik von Frenckell perusti kaupunkiin Pallokentän vuonna 1915 ja johti 1938 valmistuneen Olympiastadionin rakennushanketta. Stadion-säätiön puheenjohtajana hän toimi 50 vuoden ajan. Suomen jalkapalloilijoiden merkittävimpänä harjoituskeskuksena tunnettu Eerikkilän urheiluopisto kantaa von Frenkellin nimeä ja on rakennettu hänen luovuttamilleen maille.

Veikko Hakulinen (1925–2003)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Veikko Hakulinen Urheilumuseo

Veikko Hakulinen (1925–2003)

Hiihtokuningas Veikko Hakulinen oli 1950-luvun Suomen suurin urheilusankari.

Ensimmäisen suurvoittonsa ”Haku-Veikko” otti Oslon talviolympiakisojen 50 kilometrillä 1952 legendaarisella loppuajalla 3.33.33. Hän keräsi kultamitaleita viisistä peräkkäisistä arvokilpailuista: olympiavoittoja tuli vielä Cortinan 30 kilometriltä 1956 sekä Squaw Valleyn viestistä 1960. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden Hakulinen voitti pikamatkalla sekä Falunissa 1954 että kotiyleisön edessä Lahdessa 1958.

Uransa jälkipuoliskolla Hakulinen vaihtoi vielä lajia: hän osallistui Innsbruckin olympiakisoihin 1964 ampumahiihtäjänä, mutta osumatarkkuus ei ollut ylivoimaisen hiihtovauhdin veroista. Hakulinen kantoi Suomen lippua Innsbruckin kisojen avajaisissa. Hänen saavutuksiaan arvostettiin myös neljällä valinnalla Vuoden urheilijaksi.

 

Heikki Hasu (s. 21.3.1926)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Heikki Hasu Urheilumuseo

Heikki Hasu (s. 21.3.1926)

Heikki Hasu on kaksinkertainen olympiavoittaja, joka hallitsi yhdistetyn hiihtoa 1940-50-lukujen vaihteessa maailmassa.

Hasu oli lajinsa ensimmäinen olympiavoittaja Norjan ulkopuolelta voitettuaan 21-vuotiaana yhdistetyn hiihdon kultaa St. Moritzissa 1948. Toisen olympiakultansa Hasu saavutti Oslossa 1952 Suomen joukkueessa 4 x 10 km:n viestihiihdossa. Oslon kisamenestystä täydensi henkilökohtainen olympiahopea yhdistetyssä. Hasu on viimeinen maastohiihdossa olympiamitalin saavuttanut yhdistetyn hiihtäjä.

Lake Placidin MM-kisoista 1950 tuomisina oli Oslon tapaan kultaa ja hopeaa. Hasu kruunattiin yhdistetyn hiihdon maailmanmestariksi ja hopea irtosi 4 x 10 m:n viestihiihdosta. Salpausselän kisojen yhdistettyä Hasu hallitsi yli puoli vuosikymmentä. Hän kipusi Lahdessa korkeimmalle korokkeelle viisi kertaa vuosina 1948, -49 ja 1951-53.

Vuoden Urheilijaksi Hasu valittiin kahdesti 1948 ja 1950.

Veikko Huhtanen (1919–1976)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Veikko Huhtanen Urheilumuseo

3 kultamitalin ja 5 mitalin mies Huhtanen voimistelee renkailla Lontoon olympialaisissa 1948.

Veikko Huhtanen (1919–1976)

Kolminkertainen kultamitalisti Veikko Huhtanen on Suomen olympiahistorian menestynein voimistelija.

Huhtasen uran huippuhetket osuivat Lontoon olympiakisoihin 1948, joissa hän voitti arvostetuimman lajin moniottelun ja jakoi hevosella voiton kahden muun suomalaisen, Paavo Aaltosen ja Heikki Savolaisen kanssa. Kolmannen kultansa Huhtanen sai joukkuekilpailusta. Lisäksi hän ylsi nojapuilla hopealle ja rekillä pronssille.

Loukkaantumisista kärsinyt Huhtanen kuntoutui vielä vuoden 1950 MM-kisoihin ja voitti siellä hopeaa rekillä sekä joukkuekilpailussa. Koko Huhtasen kilpailu-uran päättänyt olkapäävamma vei häneltä myös mahdollisuuden kamppailla mitaleista kotiyleisön edessä Helsingin olympiakisoissa 1952.

Mika Häkkinen (s. 28.9.1968)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Mika Häkkinen Urheilumuseo

Mika Häkkinen (s. 28.9.1968)

Mika Häkkinen on ainoana suomalaisena voittanut kilpa-autoilun kuninkuusluokan Formula 1:n MM-tittelin kahdesti.

Häkkinen juhli MM-sarjan voittoa peräkkäisinä vuosina 1998 ja 1999 McLarenin ratissa. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa jälkeen lempinimen ”The Flying Finn” saanut suomalaistähti valittiin Vuoden Urheilijaksi. Toisen mestaruutensa Häkkinen ratkaisi kutkuttavasti viimeisessä osakilpailussa. Vielä kaudella 2000 hän ylsi MM-sarjassa toiseksi.

Häkkinen voitti karting-luokissa kuusi Suomen mestaruutta vuosina 1979–1988. Britannian F3-sarjan mestaruus 1990 saatteli nuoren lupauksen manageri Keke Rosbergin johdolla seuraavaksi kaudeksi Lotuksen F1-talliin ja sieltä edelleen 1993 McLarenille. Matka maailmanmestariksi oli katketa pahaan ulosajoon kauden 1995 lopulla. Häkkinen toipui vakavasta loukkaantumisesta ja otti uransa ensimmäisen GP-voiton kauden 1997 päätteeksi.

Häkkinen lopetti F1-sarjassa 2001, mutta palasi vielä kilparadoille DTM-sarjassa 2005-2007 voittaen kolme osakilpailua. Kilpauransa jälkeen Häkkinen palkittiin Suomen Urheilugaalan ensimmäisenä Suomen urheilun lähettiläänä vuonna 2009.

Katso video

Heikki Ikola (s. 9.9.1947)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Ikola Heikki Urheilumuseo

Heikki Ikola (s. 9.9.1947)

Heikki Ikola on kautta aikojen menestynein suomalainen ampumahiihtäjä nelinkertaisena maailmanmestarina, joista yksi tuli viestissä.

Ikola saalisti yhteensä kymmenen arvokisamitalia. Neljän MM-kullan lisäksi hänen palkintokaapissaan komeilee kolme olympiahopeaa ja yhtä monta MM-hopeaa. Mitaleista neljä on tullut henkilökohtaisista kilpailuista ja loput kuusi viesteistä.

Toimiupseerina työskennellyt Ikola saavutti ensimmäisissä arvokisoissaan Sapporossa 1972 olympiahopeaa viestijoukkueessa. Hänen ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitalinsa oli heti kultainen, kun hän voitti Anterselvan MM-kisojen 20 km:n kilvan vuonna 1975. Viestikulta kruunasi Ikolan kisat ja vuoden lopussa hänet julistettiin Vuoden Urheilijaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Ikola uusi 20 km:n MM-tittelinsä Lillehammerissa.

Arvokisamenestys nosti Ikolan Lake Placidin olympiakisojen avajaisissa 1980 kunniatehtävään Suomen joukkueen lipunkantajaksi, mutta ladulla menestys jäi vaatimattomaksi. Vanha mestari yllätti vielä ja palasi vuotta myöhemmin komeasti huipulle Lahden MM-kilpailuissa voittaen jo kolmannen maailmanmestaruutensa 20 km:llä. Kotikisojen MM-kulta siivitti hänet toistamiseen Vuoden Urheilijaksi 1981.

Volmari Iso-Hollo (1907–1969)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Iso-hollo Volmari Urheilumuseo

Volmari Iso-Hollo (1907–1969)

Volmari Iso-Hollo on kaksinkertainen estejuoksun olympiakultamitalisti.

Volmari Iso-Hollo voitti 3000 metrin estejuoksun olympiakultaa sekä Los Angelesissa 1932 että Berliinissä 1936. Los Angelesin finaalissa järjestäjät juoksuttivat kilpailijoita yhden ylimääräisen kierroksen, mikä ei estänyt keravalaista ottamasta ylivoimaista voittoa.

Iso-Hollo voitti lisäksi kaksi olympiamitalia 10 000 metrillä. Los Angelesin hopea sai Berliinissä seurakseen pronssin, joka varmisti suomalaisten kolmoisvoiton olympiakisojen avausmatkalla. Iso-Hollon uralle mahtui muitakin suurkilpailumestaruuksia: hän edusti 1920-luvun loppuun saakka Työväen Urheiluliittoon kuuluvaa seuraa ja voitti 1928 Moskovan spartakiadeissa kaksi kultamitalia.

Ludowika Jakobsson (1884–1968) & Walter Jakobsson (1882–1957)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Ludowika ja Walter Jakobsson Urheilumuseo

Ludowika Jakobsson (1884–1968) & Walter Jakobsson (1882–1957)

Taitoluistelupariskunta Ludowika ja Walter Jakobsson voitti itsenäisen Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin.

Helsinkiläinen Walter Jakobsson tapasi insinööriopintojensa yhteydessä Berliinissä vuonna 1908 saksalaisen Ludowika Eilersin. Kolme vuotta myöhemmin avioitunut pariskunta nousi esiintymisillään Keski-Euroopan jääpalatsien suosikeiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Antwerpenin olympiakisoissa 1920 jo veteraani-ikäiset Jakobssonit voittivat pariluistelun kultamitalin. Kyseessä oli samalla itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoitto. Taiteellisesti painottunutta koulukuntaa edustaneet Jakobssonit voittivat vielä hopeaa Chamonix’n talviolympiakisoissa 1924. Maailmanmestaruuksia uralle kertyi kolme. Ludowika Jakobsson oli Suomen ensimmäinen naispuolinen olympiavoittaja.

Katso video

Martti Jukola (1900–1952)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Martti Jukola Urheilumuseo

Martti Jukola (1900–1952)

Martti Jukola oli aikansa tunnetuin urheilutoimittaja ja Suomen urheilun suurvaltakauden keskeinen dokumentoija.

Jukola selosti radiossa suomalaisen urheilun suuret hetket 1930-luvulta 1950-luvun alkuun saakka. Hänen selostuksensa suomalaisten kolmoisvoitosta 1936 Berliinin olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa hakee vertaistaan urheilumedian historiassa.

Filosofian tohtoriksi väitellyt Jukola oli aktiivinen kirjoittaja toimiessaan perustamansa Urheilija-lehden sekä Suomen Urheilulehden päätoimittajana. Jukolan laatima Urheilun pikku jättiläinen -kirja innoitti lukuisia nuoria urheilijoita tavoittelemaan yhä suurimpia saavutuksia.

Matti Järvinen (1909–1986)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Matti Järvinen Urheilumuseo

Matti Järvinen (1909–1986)

Matti Järvinen hallitsi 1930-luvun keihäänheittomaailmaa. 

Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä peräti kymmenen kertaa peräkkäin vuosina 1930–36 yltäen parhaallaan tulokseen 77,23. Vuosikymmenen arvokisoista hän voitti kolme kultamitalia, olympiakultaa 1932 Los Angelesissa sekä Euroopan mestaruudet 1934 Torinossa ja 1938 Pariisissa.

Heittäjätyyppinä Järvisen valtteja olivat monipuolinen urheilullinen lahjakkuus, nopeus ja notkeus enemmän kuin raaka voima. ”Isä-Järvisen” poika välitti uransa jälkeen menestystietonsa seuraaville keihässukupolville valmentajana ja urheiluohjaajana.

Verner Järvinen (1870-1941)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Verner Järvinen Urheilumuseo

Verner Järvinen

Verner Järvinen (1870-1941)

Kiekonheittäjä Verner Järvinen oli ensimmäinen suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja.  

”Isä” Järvinen oli kautta maan tunnettu voimamies jo ennen kuin nykyaikainen urheilu alkoi juurtua Suomeen. Ateenan välikisoissa 1906 hän saavutti Suomen yleisurheilun ensimmäiset olympiamitalit: kultaa antiikin tyylin kiekonheitossa ja pronssia kiekonheitossa. Lontoon olympiakisoissa 1908 hän voitti vielä antiikin kiekonheitossa pronssia.

Lempinimensä ”Isä” Järvinen lunasti valmentamalla pojistaan maailman parhaita yleisurheilijoita. Heistä kolme edusti Suomea ja kaksi ylsi mitaleille olympiakisoissa: Akilles Järvinen saavutti kahdesti kymmenottelun hopeaa, Matti Järvinen voitti keihäänheiton kultaa ja paransi lajinsa maailmanennätystä kymmenen kertaa peräkkäin.

Eino Kaakkolahti (1929-2014)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Eino Kaakkolahti Urheilumuseo

Eino Kaakkolahti (1929-2014)

Eino Kaakkolahti pelasi ennätykselliset 16 pesäpallon Itä-Länsi -ottelua vuosina 1948-64.

Kaakkolahdelle kertyi yhteensä 18 SM-sarjakautta, joista kymmenen oli mitalinhohtoista. Suomen mestaruuden hän voitti Jyväskylän Kirin paidassa neljä kertaa vuosina 1953 ja 1956-58. Palkintokaapissa on lisäksi kolme SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia.

Kaakkolahden monipuolisuudesta pesäpalloilijana kertoo lyöjäkuninkuus vuodelta 1953 ja kuusi vuoden lukkarin titteliä, joista ensimmäinen 1951 ja viimeisin uran päätöskaudella 1964. Vuoden pesäpalloilijaksi korkeat tolpat ja sorminäppäryyttä vaativat kierteiset syötöt hallinnut Kaakkolahti nimettiin 1961. Kaakkolahden ennätys Itä-Länsi -otteluiden määrässä kesti lyömättömänä 48 vuotta.

Ennen menestyksekästä uraansa pesäpallon SM-sarjassa Kaakkolahti hallitsi junioreiden mäkihyppyä voitettuaan nuorten SM-kultaa kolmena vuotena peräkkäin 1946-48. Vielä 1951 hän ylsi Salpausselän kisoissa mäkihypyssä viidenneksi.

Elin Kallio (1859–1927)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Elin Kallio Urheilumuseo

Elin Kallio (1859–1927)

Elin Kallio loi perustan maailmankuululle suomalaiselle naisvoimisteluliikkeelle. 

Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi 1876 Kallio (os. Waenerberg) käynnisti Helsingissä Pohjoismaiden ensimmäisen naisvoimisteluseuran. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin 1896 Kallion aloitteesta perustettiin Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto, jonka puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1917 saakka. Kalliolla oli myös keskeinen rooli alan kotimaisen oppikirjallisuuden luojana.

Vahva ja itsenäinen naisvoimisteluliike on suomalaisen liikuntakulttuurin merkittävimpiä saavutuksia, joka ei olisi onnistunut ilman Kallion sinnikkyyttä. Hän joutui usein kamppailemaan miesvoimistelun auktoriteetteja vastaan turvatakseen naisten voimistelumahdollisuudet. Kallio pyrki myös pitämään suomalaisen naisvoimisteluliikkeen sääty- ja kielikiistojen ulkopuolella siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta.

Kaarlo Kangasniemi (s. 4.2.1941)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Kaarlo Kangasniemi Urheilumuseo

Kaarlo Kangasniemi (s. 4.2.1941)

Kaarlo Kangasniemi on olympiavoittaja ja Suomen ensimmäinen olympiamitalisti painonnostossa.

“Kulta-Kalle” kuuluu niihin harvoihin suomalaisurheilijoihin, joka on voittanut urallaan sekä olympia-, MM- että EM-kultaa. Olympialaisissa hän kipusi korkeimmalle korokkeelle Meksikossa 1968. Seuraavana vuonna Kangasniemi voitti sekä MM- että EM-kultaa ja hänet valittiin maailman parhaaksi painonnostajaksi. Hän uusi EM-tittelinsä 1970.

Kangasniemi on ainoa painonnostaja maailmassa, joka on tehnyt ME-tuloksen sekä nuorissa, miehissä että veteraaneissa. Hän on parantanut ME-lukemia yhteensä 19 kertaa, joista 17 yleisessä sarjassa. Olympiakullan lisäksi Kangasniemi saavutti yhteensä 40 MM- ja EM-mitalia eri nostomuodoissa.

Kangasniemi on valittu kahdesti peräkkäin Vuoden Urheilijaksi 1968 ja -69. Hän voitti myös Suosituin suomalainen -äänestyksen samoina vuosina ja 1969 hänet valittiin Pohjoismaiden parhaaksi urheilijaksi.

Veikko Kankkonen (s. 5.1.1940)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Veikko Kankkonen Urheilumuseo

Veikko Kankkonen (s. 5.1.1940)

Veikko Kankkonen saavutti 1964 ensimmäisenä suomalaisena mäkihyppääjänä kaksi mitalia yksistä olympiakisoista.

Kankkonen oli myös ensimmäinen suomalaishyppääjä, joka hallitsi maailmalla kokonaista kilpailukautta.

Hiihtourheilun ensimmäiset oppinsa syntymäseudullaan Sotkamossa kerännyt nuorukainen varttui menestyväksi mäkihyppääjäksi lajin suomalaisessa keskuspaikassa Lahdessa. Hiihtoseuran vanhempien punapaitojen vanavedessä hänestä kasvoi Salpausselän kisojen voittaja jo 20-vuotiaana.

Parhaana talvenaan 1964 Kankkonen voitti kaiken mahdollisen: Keski-Euroopan mäkiviikon, olympiakultaa ja -hopeaa Innsbruckissa sekä ykköstilat Salpausselän ja Holmenkollenin kisoista. Kolmissa peräkkäisissä olympiakisoissa 1960, -64 ja -68 kilpaillut Kankkonen kuului ennakkosuosikkeihin Oslon MM-kisoissa 1966, mutta loukkaantui harjoituksissa. Salpausselän kotimäessä hän voitti 1960-luvulla kaikkiaan viisi kertaa.

Mäkihypyn rinnalla Kankkonen pelasi kahdella kaudella pesäpalloa ylimmällä sarjatasolla Lahden Maila-Veikoissa. Hän voitti sarjan kunnaritilaston 1963. Hyppyuran jälkeen Kankkonen saavutti golfissa SM-joukkuepronssia 1977 ja hopeaa vuotta myöhemmin.

Katso video

Kaarina Kari (1888–1982)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Kaarina Kari Urheilumuseo

Kaarina Kari (1888–1982)

Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoa 33 vuotta johtanut professori Kaarina Kari promovoitiin 1969 Suomen ensimmäiseksi liikuntatieteen kunniatohtoriksi.

Kari on yksi suomalaisen naisliikunnan, retkeilyn ja tunturivaelluksen uranuurtajista. Hän valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1911 ja hankki lääkärin pätevyyden 1925. Osaamistaan hän hyödynsi kymmenissä voimistelu- ja terveysaiheisissa kirjoissaan.

Vuodet 1921–1954 eli peräti 33 vuotta Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton (SNLL) puheenjohtajana toiminut Kari sai elinaikanaan kaikki korkeimmat liikunta-alan huomionosoitukset. Suomen urheilun suuri ansioristi Karille annettiin vuonna 1954 ja professorin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1959. Kari promovoitiin Jyväskylän yliopistossa vuonna 1969 Suomen ensimmäiseksi liikuntatieteen kunniatohtoriksi yhdessä Urho Kekkosen ja Lauri ”Tahko” Pihkalan kanssa.

Karin aktiivisuuden ansiosta SNLL perusti Kisakallion opiston Karhusaareen vuonna 1949. Hän loi monipuolisen kansainvälisen suhdeverkoston, jonka myötä suomalainen naisvoimistelu nautti arvostusta myös maan rajojen ulkopuolella.

Tanja Kari (s. 30.8.1971)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Tanja Kari © Suomen Paralympiakomitea Foto: Jonas Ekstršmer Copyright Pressens Bild

Suomen urheilun Hall of Fame Tanja Kari © Suomen Paralympiakomitea

Tanja Kari (s. 30.8.1971)

Tanja Kari (o.s. Tervonen) valittiin maailman parhaaksi vammaisurheilijaksi vuonna 1998.

Maastohiihtäjä Tanja Kari voitti yhteensä yksitoista paralympiakultaa kolmella eri vuosikymmenellä. Hänen voittokulkunsa alkoi Innsbruckin paralympiakisoissa 1988 viiden kilometrin matkalla ja jatkui aina Salt Lake Cityn 2002 kisoihin saakka. Sekä Naganossa 1998 että Salt Lake Cityssa 2002 Kari voitti kaikki kolme henkilökohtaista kilpailuaan. Molempina vuosina hänet valittiin myös Suomen parhaaksi vammaisurheilijaksi.

Kari sai vuonna 2010 toisena suomalaisurheilijana nimityksen Kansainvälisen paralympiakomitean Hall of Famen jäseneksi. Urheilumenestyksen ohella Kari on toiminut aktiivisesti urheilijoiden aseman edistäjänä. Hän on ollut jäsenenä 2000-luvulla kansainvälisen antidopingtoimikunta WADA:n ja Kansainvälisen paralympiakomitean urheilijakomiteoissa. Tanja Kari on ensimmäinen paraurheilija, joka on valittu Suomen urheilun Hall of Fame -kunniagalleriaan.

Pertti Karppinen (s. 17.2.1953)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Pertti Karppinen Urheilumuseo © Helge Heinonen

Pertti Karppinen © Helge Heinonen

Pertti Karppinen (s. 17.2.1953)

Kolminkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen on Suomen kaikkien aikojen menestynein soutaja.

Karppinen saavutti urallaan yhteensä yhdeksän arvokisamitalia. Kolmen olympiakullan lisäksi 201-senttisen soutajajätin palkintokaapista löytyy kuusi MM-mitalia, joista kaksi on kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssia.

Vuoden 1976 olympiakisoissa Montrealissa Karppinen teki suuryllätyksen voittaessaan yksikkösoudun kultamitalin. Moskovassa 1980 hän uusi olympiavoittonsa ylivoimaisella suorituksella. Los Angelesissa 1984 Karppinen nousi Moskovan kisojen tapaan vahvalla loppukirilla voittajaksi.

Karppinen saavutti yksikköjen maailmanmestaruuden 1979 ja -85, MM-hopeaa vuosina 1977 ja -86 sekä MM-pronssia 1987. Vuonna 1981 hän juhli yhdessä veljensä Reiman kanssa MM-hopeaa pariairokaksikossa. Yhteensä viisiin olympiakisoihin osallistunut Karppinen valittiin Vuoden Urheilijaksi 1979 ja -80.

Katso video

Marja-Liisa Kirvesniemi (s. 10.9.1955)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Marja-Liisa Kirvesniemi Urheilumuseo © Helge Heinonen

Marja-Liisa Kirvesniemi © Helge Heinonen

Marja-Liisa Kirvesniemi (s. 10.9.1955)

Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen) on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin naisurheilija.

Marja-Liisa Hämäläinen teki olympiahistoriaa Sarajevossa 1984 voittamalla kaikki kolme henkilökohtaista naisten maastohiihdon kultamitalia: 5 km:llä, 10 km:llä ja 20 km:llä. Hänen menestysuransa jatkui tämän jälkeen vielä 10 vuotta ja tuotti yhteensä seitsemän olympia- ja kahdeksan MM-mitalia. Korkeimmalle korokkeelle Kirvesniemi nousi vielä Lahden MM-kisoissa 1989 johdettuaan Suomen kolmoisvoittoon 10 km:n perinteisen tyylin kilvassa. Hän hiihti myös viestin MM-kultajoukkueissa 1978 ja 1989.  Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti kahdesti.  Marja-Liisa Kirvesniemi päätti hiihtouransa kahteen olympiapronssiin Lillehammerissa 1994.

Olympiahistoriaan Marja-Liisa Kirvesniemi jätti nimensä myös osallistumalla ensimmäisenä naisena kuusiin talviolympiakisoihin (1976-1994). Useampia talvikisoja ei ole tilillään yhdelläkään toisella urheilijalla maailmassa.

Katso video

Hannes Kolehmainen (1889–1966)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Hannes Kolehmainen Urheilumuseo

Hannes Kolehmainen (1889–1966)

Hannes Kolehmainen loi pohjan Suomen kestävyysjuoksumaineelle Tukholman olympiakisoissa 1912.

Kolehmainen voitti Tukholmassa kolme kultaa. Unohtumattomin oli 5000 metrin finaali, jossa hän kukisti huikean kaksintaistelun päätteeksi ranskalaisen Jean Bouinin uudella ME-ajalla 14.36,6. Kolehmaisen ja muiden suomalaisurheilijoiden uroteot Tukholmassa nostivat kansallista mielialaa itsenäistymisen alla.

Suomalaiset saivat kuitenkin odottaa pitkään sankarinsa kotiinpaluuta. Hannes Kolehmaisen olympiamatkasta tulikin siirtolaismatka Amerikkaan, ja seuraavien vuosien aikana ”Hymyilevä Suomalainen” niitti mainetta uuden mantereen rata- ja katujuoksujen kuninkaana. Vuonna 1920 Kolehmainen palasi kuitenkin isänmaan palvelukseen ja voitti Suomelle kultamitalin Antwerpenin olympiakisojen maratonilla.

Katso video

Jari Kurri (s. 18.5.1960)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Jari Kurri Urheilumuseo

Jari Kurri (s. 18.5.1960)

Jari Kurri on ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija, joka on noussut NHL:n legendaaristen pelaajien joukkoon.

Jari Kurri nousi ensi kerran maineeseen iskemällä Suomelle voittomaalin alle 18-vuotiaiden EM-finaalissa 1978.  Vuonna 1980 hän aloitti NHL-uransa Edmonton Oilersissa, jossa hänet sijoitettiin Wayne Gretzkyn ketjun laitahyökkääjäksi. Gretzky ja Kurri muodostivat yhden NHL:n historian tehokkaimmista tutkapareista, joka johti Oilersin neljään Stanley Cupin voittoon vuosina 1984, 1985, 1987 ja 1988.  Viidennen mestaruutensa Kurri ja Oilers saavuttivat 1990 ilman Gretzkyn avustusta.   Kurrin myöhempiä NHL-seuroja olivat Los Angeles Kings, New York Rangers, Mighty Ducks of Anaheim ja Colorado Avalanche. Hän päätti NHL-uransa vuonna 1998 tehopisteisiin 601+797=1398, jotka olivat tuolloin eurooppalaisten pelaajien ennätyslukemat.

Suomen maajoukkueessa Jari Kurri saavutti MM-hopeaa 1994 ja olympiapronssia Naganossa 1998. Vuonna 2001 hänet nimettiin ensimmäisenä suomalaispelaajana NHL:n Hockey Hall of Fameen. Vuosina 2002-06 Jari Kurri toimi urheilijoiden valitsemana KOK:n jäsenenä.

Katso video

Janne Lahtela (s. 28.2.1974)

Hall of Fame

Lisätietoja
Janne Lahtela Suomen urheilun Hall of Fame Urheilumuseo Giuliano Bevilacqua

Janne Lahtela Salt Lake City Olympic Games 2002

Janne Lahtela (s. 28.2.1974)

Janne Lahtela on freestylehiihdon olympiavoittajana ainoa suomalainen talviolympialaisten hiihtokultamitalisti muissa kuin pohjoismaisissa hiihtolajeissa.

Neljä arvokisamitalia saavuttanut Lahtela osallistui urallaan viidesti olympialaisiin. Vuonna 1998 Naganossa hän saavutti kumpareissa olympiahopeaa, joka kirkastui neljä vuotta myöhemmin Salt Lake Cityssä olympiakullaksi. Vuonna 1992 Albertvillestä alkanut olympiaura päättyi 2006 Torinoon, missä hän toimi Suomen joukkueen lipunkantajana kisojen avajaisissa.

Meiringenin MM-rinteiltä Sveitsistä 1999 Lahtelan tuomisina oli kultaa kumpareista ja hopeaa parikumparekilpailusta. Lahtela voitti jo nuorten tasolla kaksi MM-titteliä ja kaksi pronssia. Lahtela kilpaili 17 kautta maailmancupissa voittaen kumparelaskun kokonaiskilpailun kolme kertaa. Parikumpareiden kokonaiskisan hän vei kahdesti nimiinsä. Osakilpailuvoittoja Lahtelalle kertyi 23.

Lahtela lopetti uransa vuonna 2006 aloittaen jo saman vuoden syksyllä Japanin freestylemaajoukkueen valmentajana. Japani nappasi seitsemän arvokisamitalia suomalaiskonkarin johdolla. Vuodesta 2015 alkaen Lahtela on vastannut Suomen maajoukkueen valmennuksesta.

Tiina Lillak (s. 15.4.1961)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Tiina Lillak Urheilumuseo

Tiina Lillak (s. 15.4.1961)

Tiina Lillak teki yleisurheiluhistoriaa Suomen ensimmäisenä maailmanmestarina, kun hän voitti keihäsfinaalin Helsingissä 1983.

Lillak oli koko kauden 1983 voittamaton kesän toisena kruununa Tampereella syntynyt maailmanennätys 74,76. Kauden päätteeksi hänet valittiin itseoikeutetusti Vuoden Urheilijaksi. Jo vuotta aiemmin Lillak paransi ME-lukemia Helsingissä 72,40 kantaneella heitollaan.

Lillak saavutti toisen arvokisamitalinsa taisteltuaan loukkaantuneena Los Angelesissa 1984 olympiahopealle. Lisäksi hän ylsi kahdesti EM-kilpailuissa mitalin tuntumaan neljänneksi 1982 ja 1986 sekä MM-kisoissa 1987 kuudenneksi.

Lillak heitti urallaan yksitoista Suomen ennätystä päivälleen kolmessa vuodessa 1980-1983. Tulos koheni peräti 18 metriä ja kahdesti SE oli myös ME. Suomen mestaruuksia hänelle kertyi seitsemän, viimeisin vuonna 1990. Hänet valittiin 2006 SUL:n nettiäänestyksessä Vuosisadan suomalaiseksi naisyleisurheilijaksi.

Katso video

Curt Lincoln (1918–2005)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Curt Lincoln Urheilumuseo

Curt Lincoln (1918–2005)

Curt Lincoln oli Suomen autourheilun Grand Old Man, legendaaristen Eläintarhan ajojen 14-kertainen voittaja.

Eläintarhan ajot oli suomalaisen moottoriurheiluvuoden kohokohta ja Lincoln oli puolestaan ”Eltsun” kisahistorian (1932-1963) kirkkain tähti. Ajot houkuttelivat joka äitienpäivä kymmeniätuhansia katsojia Helsingin keskustaan todistamaan Lincolnin voittokulkua, joka alkoi 1951. Autourheilun myöhäisellä iällä aloittanut Lincoln oli osallistunut kilpailuun ensi kerran vasta kaksi vuotta aiemmin.

Vuoden 1963 kisassa Lincoln tavoitteli jo viidettätoista Eläintarhan ajojen voittoaan. Kilpailu päättyi kuitenkin heti lähdön jälkeen joukkokolariin, josta ruotsalainen Örjan Atterberg ei selvinnyt hengissä. Tapaus johti Eläintarhan ajojen lopettamiseen. Lincoln ryhtyi itse suunnittelemaan kilpailulle korvaajaa. Kolme vuotta myöhemmin 1966 avattiin hänen johdollaan rakennettu Keimolan moottorirata.

Katso video

Pentti Linnosvuo (1933–2010)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Pentti Linnosvuo Urheilumuseo

Pentti Linnosvuo (1933–2010)

Pentti Linnosvuo on kaksinkertaisena olympiavoittaja kaikkien aikojen menestynein suomalaisampuja.

Linnosvuosta tuli Australian Melbournessa 1956 Suomen ampumaurheilun ensimmäinen olympiavoittaja. Kultamitali oli yllätys, sillä se tuli hänen sivulajissaan vapaapistoolilla.

Viisinkertaisen olympiakävijän leipälaji oli kuvioammunta eli olympiapistooli, jossa Linnosvuo sijoittui kotikisoissa Helsingissä 1952 viidenneksi ja Melbournessa neljänneksi. Roomassa 1960 Linnosvuo saavutti olympiapistoolilla hopeaa. Oman lajinsa olympiakullan hän voitti lopulta Tokiossa 1964. Linnosvuo toimi Suomen joukkueen lipunkantajana viidensissä olympiakisoissaan Meksikossa 1968.

Kahden olympiavoittonsa lisäksi Linnosvuo saavutti eri pistoolilajeissa yhden MM-kullan ja kaksi pronssia. Pohjoismaiden mestaruuksia hänelle kertyi kuusi ja SM-titteleitä 16 vuosina 1951-67.

Jari Litmanen (s. 20.2.1971)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Jari Litmanen Urheilumuseo

Jari Litmanen (s. 20.2.1971)

Jari Litmanen on ensimmäinen suomalainen jalkapallon maailmantähti ja Mestareiden liigan maalikuningas.

Litmanen allekirjoitti ammattilaissopimuksen maineikkaan hollantilaisen Ajax Amsterdamin kanssa 1992. Kaudella 1993-94 hän nousi maan sarjan parhaaksi maalintekijäksi. Litmanen saavutti Ajaxin paidassa yhteensä viisi Hollanin mestaruutta.

Litmanen juhli Ajaxin paidassa myös Mestareiden liigan ja seurajoukkueiden maailmancupin voittoja 1995. Vuotta myöhemmin Litmanen kruunattiin Mestareiden liigan maalikuninkaaksi Ajaxin edettyä jälleen finaalin, jonka se hävisi rangaistuspotkuilla italialaiselle Juventukselle. Litmanen pelasi myös kauden FC Barcelonassa ja kaksi kautta Liverpoolissa, missä hän voitti UEFA-cupin ja Englannin FA Cupin 2001.

Vuonna 1995 Litmanen sijoittui kansainvälisessä Kultainen pallo -äänestyksessä kolmanneksi ja Suomessa hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi ensimmäisenä joukkuelajien edustajana. Suomen maajoukkuetilastoissa Litmanen on kaikkien aikojen pelaaja sekä otteluiden että maalien määrässä (137 / 32).

Tauno Luiro (1932–1955)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Tauno Luiro Urheilumuseo

Tauno Luiro (1932–1955)

Tauno Luiron ME-hyppy oli suomalaisen mäkihypyn ensimmäinen kansainvälinen maineteko.

Rovaniemeläinen Luiro nousi kuuluisuuteen 19-vuotiaana talvella 1951. Nuorten sarjan Suomen mestarin hyppy Oberstdorfin lentomäestä kantoi maailmanennätyspituuteen 139 metriä. Aiemmin ei kukaan suomalainen ollut lentänyt sukset jalassa yli sataa metriä.

Luiron tulos pysyi maailmanennätyksenä kymmenen vuotta, kunnes Jugoslavian Jože Šlibar lensi samasta mäestä 141 metriä vuonna 1961. Luiro ei itse enää nähnyt ennätyksensä kaatumista. Hän menehtyi keuhkotuberkuloosiin ja sokeritautiin vain 23-vuotiaana vuonna 1955 aivan suomalaisen mäkihypyn kansainvälisen läpimurron kynnyksellä.

Katso video

Aappo Luomajoki (1845–1919)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Aappo Luomajoki Urheilumuseo

Aappo Luomajoki (1845–1919)

Haapavetinen Aappo Luomajoki oli ensimmäinen suomalainen suurhiihtäjä.

Luomajoki hankki ajan tapaan pohjakuntonsa maatöissä. Hiihtoharjoitukseksi riittivät peninkulmien mittaiset metsojen pyyntiretket. Luomajoki oli jo ikämiesikäinen, kun Suomessa ryhdyttiin järjestämään suuria hiihtokilpailuja. Ensimmäisissä Oulun hiihdoissa 1889 hän otti voiton 44-vuotiaana.

Luomajoki jatkoi nuorempiensa kurittamista vielä pitkään. Hiihtovoitoista saadut palkinnot toivat myös mukavan lisän perheen elantoon. Luomajoki voitti Oulun hiihtokilpailut toistamiseen 1891. Seuraavana vuonna hän kävi näyttämässä hiihtämisen mallia Helsingin kilpailuissa. Hänet olisi lähetetty samana vuonna Suomen edustajaksi Tukholman ensimmäisiin kansainvälisiin hiihtokilpailuihin, mutta matka jäi sairastumisen vuoksi tekemättä. Kilpaladut Luomajoki malttoi jättää vasta 51-vuotiaana.

Juha Mieto (s. 20.11.1949)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Juha Mieto Urheilumuseo © Helge Heinonen

Juha Mieto © Helge Heinonen

Juha Mieto (s. 20.11.1949)

Juha Mieto saavutti 1980 Lake Placidin talviolympialaisissa Suomen urheiluhistorian kuuluisimman hopeamitalin.

Neljissä olympialaisissa kilpaillut “Mietaa”  ei koskaan voittanut henkilökohtaista arvokisakultaa, mutta hävisi yhden sitäkin ikimuistoisemmin. Lake Placidin 15 kilometrin hiihdon sadasosasekunnin tappio on yksi Suomen urheiluhistorian tunnetuimpia hetkiä. Toivuttuaan katkerasta takaiskustaan Ruotsin Thomas Wassbergille Mieto nimesi olympiamitalinsa “maailman kirkkahimmaksi hopiaksi”.

Mieto voitti toisen henkilökohtaisen olympiahopeansa Lake Placidin 50 kilometrillä ja kiri Suomen ankkuriosuudella neljänneltä sijalta pronssille 4 x 10 km:n viestissä. Uransa komeimpaan suoritukseen hän ylsi Innsbruckin 1976 olympiaviestin kakkososuudella. Viidentenä matkaan lähtenyt 197-senttinen hiihtäjäjätti nosti Suomen reiluun johtoon ja matkalle kohti olympiakultaa.

Mieto keräsi urallaan yhdeksän arvokisamitalia, joista viisi olympialaduilta ja neljä MM-kisoista. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti 1976 ja -80. SM-kultamitaleita hänellä on 19.

Kaija Mustonen (s. 4.8.1941)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Kaija Mustonen Urheilumuseo

Kaija Mustonen (s. 4.8.1941)

Kaija Mustosen neljä olympiamitalia nostavat hänet kaikkien aikojen menestyneimmäksi suomalaiseksi naispikaluistelijaksi.

Mustosen kunnonajoitus osui erinomaisesti juuri olympiakisoihin. Grenoblen talviolympialaisissa 1968 hän oli kisojen ainoa suomalainen kultamitalisti 1500 metrin voitollaan. Onnistumisen täydensi 3000 metrin hopea samoissa kisoissa. Kolmas mitali 1000 metrillä jäi vain kahden sekunnin kymmenyksen päähän.

Neljä vuotta aiemmin Innsbruckin olympiajäällä Mustonen saavutti niin ikään kaksi olympiamitalia. Paraatimatkallaan 1500 metrillä hän ylsi hopealle ja 1000 metrillä kaulaan ripustettiin pronssimitali. Olympiavuosina 1964 ja 68 Mustonen valittiin Vuoden Naisurheilijaksi.

MM-kisoihin hän osallistui kymmenen kertaa parhaan sijoituksen ollessa neljäs vuonna 1964. Suomen mestaruuden Mustonen voitti seitsemän kertaa peräkkäin 1962-68 ja matkamestaruuksia kertyi 23. Suomen ennätyslukemia hän korjaili yhteensä 24 kertaa.

Timo Mäkinen (1938–2017)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Timo Mäkinen Urheilumuseo

Timo Mäkinen (1938–2017)

Timo Mäkinen johti suomalaisen ralliautoilun kansainvälistä läpimurtoa.  

Rallista tuli 1960-luvun puolivälissä uusi suomalainen menestyslaji, jonka kirkkaimpiin tähtiin kuului Timo Mäkinen. Hän voitti legendaarisen Monte Carlon rallin vuonna 1965 ensimmäisenä suomalaisena. Samana vuonna Mäkinen saavutti ensimmäisen neljästä voitostaan Jyväskylän Suurajoissa. Monipuolisen osaamisensa Mäkinen osoitti menestymällä ensin 1960-luvulla etuvetoisen Morris Minin ratissa jatkaen seuraavalla vuosikymmenellä menestystään takavetoisella Ford Escortilla, jonka ratissa hän ajoi uransa merkittävimmät voitot.

Rallin henkilökohtaisesta maailmanmestaruudesta ei Mäkisen aikana kilpailtu, mutta automerkkien välisessä MM-sarjassa hän saavutti 1970-luvulla neljä osakilpailuvoittoa, joista kolme tuli peräkkäisinä vuosina Britannian maineikkaassa RAC-rallissa.

Mäkinen jää rallihistoriaan myös kuljettajana, joka vuoden 1967 Jyväskylän Suurajoissa kiidätti autoaan lähes koko pitkän Ouninpohjan erikoiskokeen konepelti auenneena näköesteeksi pystyyn – ja silti muiden huippumiesten vauhtia.

Katso video

Elmer Niklander (1890–1942)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Elmer Niklander Urheilumuseo

Elmer Niklander (1890–1942)

Elmer Niklander voitti kiekonheitossa ja kuulantyönnössä yhteensä neljä olympiamitalia.

”Oitin kanuuna” oli Suomen tunnetuimpia urheilusankareita yli 15 vuoden ajan. Niklanderin olympiasaalis jäi kuitenkin kykyjä laihemmaksi, kun kisat jäivät pitämättä hänen ollessa parhaimmillaan.

Niklander teki vuonna 1911 kiekonheiton epävirallisen maailmanennätyksen 44,01. Seuraavana vuonna hän joutui Tukholman olympiakisoissa tyytymään nilkkavaivaisena hopeaan molempien käsien kiekkokilvassa maanmies Armas Taipaleen jäljessä. Molempien käsien kuulantyönnöstä heltisi pronssia. Vuoden 1916 Berliinin olympiakisoissa Niklander olisi ollut mestarisuosikki sekä kiekossa että kuulassa, mutta maailmansota perui tapahtuman. Antwerpenissä 1920 Niklander jäi kuulantyönnössä nuoren haastajan Ville Pörhölän jälkeen hopealle, mutta kiekonheitosta tuli pitkään tavoiteltu olympiavoitto. Niklander lopetti kilpailemisen 1924 voitettuaan yhteensä 44 eri heittolajien Suomen mestaruutta.

Paavo Nurmi (1897–1973)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Nurmi Paavo Urheilumuseo

Paavo Nurmi (1897–1973)

Paavo Nurmi on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin olympiaurheilija.

”Lentävä Suomalainen” oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon kuuluisimpia urheilutähtiä koko maailmassa. Nurmi voitti kolmissa olympiakisoissa vuosina 1920–28 yhteensä yhdeksän kultamitalia. Virallisia maailmanennätyksiä henkilökohtaisilla ulkoratamatkoilla Nurmi juoksi 20, epävirallisia sisärataennätyksiä lähes 30.

Uransa kuuluisimmat sankariteot Nurmi teki vuonna 1924. Hän juoksi kesäkuussa Helsingin Eläintarhan kentällä tunnin sisällä maailmanennätykset 1500 ja 5000 metrillä. Kuukautta myöhemmin Pariisin olympiakisoissa Nurmi voitti kultamitalin kaikissa viidessä kilpailussaan.

Talvella 1925 Nurmi juoksi Pohjois-Amerikan kiertueellaan 55 kilpailua voittaen niistä 51. Nurmen oli määrä kruunata uransa maratonkullalla Los Angelesin olympiakisoissa 1932, mutta ammattilaisuustuomio vei häneltä sen mahdollisuuden.

Katso video

Liisa Peltola (s. 4.4.1951)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Liisa Veijalainen Urheilumuseo

Liisa Veijalainen

Liisa Peltola (s. 4.4.1951)

Liisa Peltola (ent. Veijalainen, o.s. Liukkonen) voitti ensimmäisenä suomalaisena suunnistuksen henkilökohtaisen maailmanmestaruuden.

Peltola oli 1970-luvun menestyneimpiä suomalaisia naisurheilijoita. Vuosina 1972-81 hän keräsi yhteensä kahdeksan MM-mitalia, joista neljä oli kultaa ja neljä hopeaa. Mitaleista kolme tuli henkilökohtaisista kilpailuista.

Ensimmäisen MM-tittelinsä Peltola saavutti naisten viestijoukkueessa 1972. Neljä vuotta myöhemmin hän teki suomalaista urheiluhistoriaa voittamalla henkilökohtaisessa kilpailussa MM-kultaa, jota täydensi hopeamitali viestissä. Menestysura jatkui esikoispojan syntymän jälkeen henkilökohtaisella MM-hopealla ja viestikullalla 1978. Seuraavana vuonna Peltola juhli samoja mitaleita kotikisoissa Tampereella. Vielä 1981 MM-kisoista tuomisina oli viestihopeaa.

Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Peltola voitti yhden kullan ja kaksi hopeaa. SM-kisoista hän poimi vuosina 1973-86 täyden tusinan mestaruuksia, joista kaksi yösuunnistuksessa ja neljä viestissä.

Robert Petersen (1928–2003)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Robert Petersen Urheilumuseo

Robert Petersen (1928–2003)

Amerikkalaissyntyisellä Robert “Petteri” Petersenillä oli keskeinen rooli koripallon juurtumisessa suomalaiseen maaperään.

Koripallosta kuuluisan Brigham Young Universityn kasvatti Robert Petersen saapui Suomeen ensimmäisen kerran mormonilähetyssaarnaajana vuonna 1949. Lähettiläät muodostivat näytösjoukkueen, joka levitti uskonnon ohella koripallon ilosanomaa ympäri Suomea. Vuonna 1952 Petersen toimi Suomen koripallomaajoukkueen apuvalmentajana Helsingin olympiakisoissa ja palasi sen jälkeen kotimaahansa.

Petersen muutti takaisin Suomeen vuonna 1959. Hän toimi 1964 Tokion olympiakisoihin selviytyneen maajoukkueen kakkosvalmentaja Suomen saavuttaessa historiallisen sijan. Kolme vuotta myöhemmin hän oli mukana kakkosvalmentajana EM-kotikisoissa, jolloin saaliina oli niin ikään historiallinen kuudes tila.

Petersenistä tuli maajoukkueen päävalmentaja 1969, missä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1982 yhtä välivuotta lukuun ottamatta. Pitkässä pestissä Suomen Koripalloliiton koulutus- ja valmennuspäällikkönä Petersen vaikutti merkittävästi pelaaja- ja valmentajapolvien kasvatukseen aina 1990-luvulle saakka.

Lauri Pihkala (1888–1981)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Lauri Pihkala Urheilumuseo

Lauri Pihkala (1888–1981)

Pesäpallon luoja Lauri Pihkala piirsi monipuolisesti pysyviä jälkiä suomalaisen urheilun historiaan.

”Tahko” Pihkala toimi 1910-luvulla Suomen ensimmäisenä ammattimaisena yleisurheiluvalmentajana sekä myöhemmin armeijan ja suojeluskuntien liikuntakoulutuksen suunnittelijana. Merkittävimmät työnsä hän teki kuitenkin uraauurtavana urheilutoimittajana ja tuotteliaana urheilufilosofina, jonka mielestä mitalimenestyksellä ei ollut arvoa, ellei siitä seurannut koko kansan kunnon kohoamista.

Tahkon luomuksista tunnetuin on pesäpallo, jonka säännöt hän kehitti 1920-luvun alkuvuosina yhdistämällä amerikkalaisen baseballin ja kotimaisten kansanpelien elementtejä. Suomen Latu syntyi hiihtoa rakastavan Pihkalan ideasta vaalimaan kansanterveyttä samoin kuin koulujen laturetket. Huippuhiihtäjiä varten käynnistettiin hänen aloittestaan Salpausselän kisat. Suomen Urheiluopiston perustaminen luetaan myös Pihkalan ansioihin.

Kustaa Pihlajamäki (1902–1944)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Pihlajamäki Kustaa Urheilumuseo

Kustaa Pihlajamäki (1902–1944)

Kustaa Pihlajamäki oli maailmansotien välisen ajan maailman parhaan painimaan kuuluisin painija.

Pihlajamäki voitti olympiakultamitalin Pariisissa 1924 ja toisen 12 vuotta myöhemmin Berliinissä 1936. Amsterdamista 1928 tuomisina oli hopeamitali. Nurmolaissyntyinen poliisikonstaapeli hallitsi molemmat painimuodot: olympiakisoissa hän kilpaili aina vapaapainissa, mutta EM-kilpailuihin yleensä kreikkalais-roomalaisessa painissa. Euroopan mestaruuksia Pihlajamäelle kertyikin vuosina 1931–39 peräti yhdeksän kappaletta.

Ketteränä tekniikkataiturina tunnettu Pihlajamäki edusti kuuluisaa painisukua. Hänen serkkunsa Hermanni voitti vapaapainissa olympiakultaa Los Angelesissa 1932. Kustaa Pihlajamäen taival päättyi ennen aikojaan: hän menehtyi vatsakalvontulehdukseen 41-vuotiaana.

Tomi Poikolainen (s. 27.12.1961)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Tomi Poikolainen Urheilumuseo© Helge Heinonen

Tomi Poikolainen © Helge Heinonen

Tomi Poikolainen (s. 27.12.1961)

Tomi Poikolainen on ainoa suomalainen jousiammunnan olympiavoittaja ja Suomen kautta aikojen nuorin kesäolympialaisten kultamitalisti.

Poikolainen ei ollut 18 vuoden iästään huolimatta arvokisojen ensikertalainen Moskovan olympiakisoissa 1980. Hän osoittikin kokeneen kilpailijan hermojen hallintaa ratkaisuvaiheissa ja ensimmäisen päivän jälkeinen seitsemäs sija koheni jokaisena neljästä kisapäivästä.

Ratkaisu tapahtui kilvan kolmanneksi viimeistä sarjaa ammuttaessa, kun pahimman kilpakumppanin keskittyminen horjui rajun sadekuuron takia. Poikolainen otti kärkipaikan ja juhli hetkeä myöhemmin olympiavoittoa. Kuusi vuotta myöhemmin hänet kruunattiin Euroopan mestariksi.

Poikolainen kilpaili viisissä peräkkäisissä olympiakisoissa 1980–1996. Toisen olympiamitalinsa hän saavutti 1992 Barcelonassa Suomen napattua joukkuekilpailussa hopeaa. Kaikkiaan hän voitti urallaan 13 arvokisamitalia, joista viisi henkilökohtaisissa kilpailuissa. Kahden olympiamitalin lisäksi palkintokaapista löytyy kolme MM-mitalia ja kahdeksan EM-mitalia.

Tanja Poutiainen-Rinne (s. 6.4.1980)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Tanja Poutiainen Urheilumuseo/Sports Museum of Finland/Giuilano Bevilacqua

Tanja Poutiainen © Giuliano Bevilacqua

Tanja Poutiainen-Rinne (s. 6.4.1980)

Tanja Poutiainen on eniten alppihiihdon arvokisamitaleita voittanut suomalainen ja lajin ainoa suomalainen olympiamitalisti vuoden 2006 suurpujottelun hopeallaan.

Poutiainen osallistui aktiiviurallaan 13 kertaa arvokisoihin mukaan lukien viidet peräkkäiset olympialaiset 1998–2014. Olympiahopean lisäksi hän saavutti yhteensä seitsemän MM-mitalia, joista kolme nuorten kisoissa.

Rovaniemeläisen alppihiihtäjän uran huippukaudet osuivat talviin 2005 ja 2009. Vuonna 2005 hän pokkasi kristallipallot sekä pujottelun että suurpujottelun maailmancupin voittajana. Kaksi MM-hopeaa samoissa lajeissa täydensivät kauden menestystä. Vuonna 2009 hän saavutti kolmannen kristallipallonsa suurpujottelun maailmancupin voittajana ja MM-kisoista oli tuomisina pronssimitalit pujottelusta ja suurpujottelusta.

Poutiainen ylsi 12 peräkkäisen kauden ajan pujottelun ja kahdeksan peräkkäisen kauden ajan suurpujottelun maailmancupin kokonaispisteissä kärkikymmenikköön. Hän voitti yhteensä 11 maailmancupin osakilpailua ja nousi 48 kertaa palkintokorokkeelle. Poutiaisen poikkeuksellisesta varmuudesta kertoo 70 peräkkäistä maailmancupin kilpailua ilman keskeytystä.

Ville Pörhölä (1897–1964)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame pörhölä ville urheilumuseo Sports Museum of Finland

Ville Pörhölä (1897–1964)

Ville Pörhölä oli harvinainen arvokisojen kultamitalisti kahdessa eri heittolajissa.

Länsipohjalainen ”Röytän karhu” voitti kuulantyönnön kultamitalin Antwerpenin olympiakisoissa 1920 jättäen taakseen niin Suomen kuularinkejä pitkään hallinneen Elmer Niklanderin kuin amerikkalaiset ennakkosuosikitkin. Selkävaivat pakottivat Pörhölän lopettamaan kuulauransa ennenaikaisesti. Muutaman välivuoden jälkeen hän palasi kuitenkin urheilukentille moukarinheittäjänä.

Los Angelesin olympiakisoissa 1932 Pörhölä johti pitkään moukarikilpailua, kunnes irlantilainen Patrick O’Callaghan kiskaisi viimeisellä kierroksella voittokaaren. Pörhölän moukariuraa kirkasti olympiahopean lisäksi kultamitali ensimmäisissä yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa Torinossa 1934. Vuonna 1952 Ville Pörhölä sai kunniatehtävän yhdistää Kreikasta ja Pallastunturilta Tornioon saapuneet olympialiekit, minkä jälkeen soihtuviesti jatkui kohti Helsinkiä.

Siiri Rantanen (s. 14.12.1924)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame rantanen siiri urheilumuseo Sports Museum of Finland

Siiri Rantanen (s. 14.12.1924)

Siiri Rantanen ratkaisi olympiahistorian ensimmäisen naisten viestihiihdon voiton Suomelle.

“Äitee” Rantanen teki uransa kuuluisimman suorituksen Italian Cortinassa 1956, kun hän ohitti Neuvostoliiton hiihtäjän ankkuriosuudella ja toi Suomen maaliin 3 x 5 km:n viestin olympiavoittajana. Neljä vuotta ennen sankarihiihtoaan Rantanen varmisti pronssimitalillaan Suomelle kolmoisvoiton olympiakisojen ensimmäisessä naisten hiihtokilpailussa 10 km:llä Oslossa 1952. Squaw Valleyn olympiakisoissa Yhdysvalloissa 1960 Rantanen sai viestipronssia.

Vuosien 1954, -58 ja -62 MM-kisoissa Rantanen saavutti kaksi henkilökohtaista ja kolme viestimitalia. Vuoden Naisurheilijaksi Rantanen valittiin neljä kertaa 1954, 1956, 1958 ja 1959.

Rantanen voitti 1960-luvulla maastojuoksun ja maantiepyöräilyn SM-kultaa. Vielä 1977 hän oli 52-vuotiaana nopein nainen Finlandia-hiihdossa (75 km). Lisänimensä “Äitee” Rantanen sai oltuaan jo parhaina hiihtovuosinaan perheenäiti, mikä oli 1950-luvun naisurheilussa poikkeuksellista.

Tapio Rautavaara (1915–1979)

Hall of Fame

Lisätietoja
Hall of Fame Tapio Rautavaara Urheilumuseo Sports Museum of Finland

Tapio Rautavaara (1915–1979)

Tapio Rautavaara oli kansan sankari paitsi keihäänheiton olympiavoittajana myös laulajana ja näyttelijänä.

Vaikka Rautavaara nousi Suomen keihäseliittiin jo 1930-luvulla, tie arvokisoihin oli tuolloin suljettu Työväen Urheiluliiton edustajana. Työläisolympiakisoista Antwerpenistä hän kävi kuitenkin hakemassa hopeamitalin 1937.

Urheilun kannalta parhaat ikävuotensa Rautavaara vietti rintamalla, mutta rauhan palattua hän otti taas keihään kouraansa ja nousi yhdeksi sodan jälkeisen Suomen tunnetuimmista urheilusankareista. Rautavaaran keihäsuran kruunasi olympiakulta Wembleyn stadionilla Lontoossa 1948. Kaksi vuotta aiemmin Oslon EM-kisoista saaliina oli hopeaa. Musiikki- ja elokuvaura veivät tämän jälkeen voiton, mutta 1958 suomalaisten rakastama viihdetaiteilija teki vielä paluun urheiluotsikoihin, kun hän kuului Suomen kultamitalijoukkueeseen jousiammunnan MM-kisoissa.

Katso video

Ville Ritola (1896–1982)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Ritola Ville Urheilumuseo Sports Museum of Finland

Ville Ritola (1896–1982)

Ville Ritolan kuuden yleisurheilumitalin ennätys yksissä olympiakisoissa on lyömätön maailmassa.

”Peräseinäjoen susi” voitti pitkillä juoksumatkoilla viisi olympiakultaa ja yhteensä kahdeksan olympiamitalia. Pariisin kisoissa 1924 Ritola saavutti kuusi mitalia, mikä on ylittämätön yksien kisojen ennätys yleisurheilun olympiahistoriassa. Parhaiten Ritola muistetaan kuitenkin kaksintaisteluistaan Paavo Nurmen kanssa.

Siirtolaiseksi jo 17-vuotiaana lähtenyt Ritola asui suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa, missä hän myös aloitti juoksu-uransa. Ritola palasi kuitenkin Suomeen vuosina 1924 ja 1928 edustamaan synnyinmaataan olympiakisoissa. Ritolan ja Nurmen kaksinkamppailut olympia-areenoilla päättyivät yleensä jälkimmäisen voittoon. Pariisissa 1924 Ritola voitti kultaa 10 000 metrillä ja estejuoksussa, joihin Nurmi ei osallistunut. Pitkään odottamansa voiton päävastustajastaan Ritola saavutti vihdoin Amsterdamin olympiakisojen 5000 metrillä 1928.

Jarno Saarinen (1945–1973)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Saarinen Jarno Urheilumuseo

Jarno Saarinen (1945–1973)

Jarno Saarinen oli ensimmäinen suomalainen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari.

”Paroni” Saarinen oli koko Suomen moottoriurheilun ensimmäinen kansainvälinen tähtiajaja, jonka loistokas ura päättyi traagisesti juuri päästyään todelliseen vauhtiin. Fanien sydämet murtuivat ympäri maailmaa, kun Saarinen menehtyi kilpailuonnettomuudessa vasta 27-vuotiaana.

Saarisen läpimurto ratamoottoripyöräilyn huipulle oli nopea. Hän voitti ensimmäisen MM-osakilpailunsa Brnon radalla 1971. Seuraavana vuonna voittoja kertyi kahdessa luokassa yhteensä seitsemän. Kauden päätteeksi hänet kruunattiin RR-ajojen 250-kuutioisten maailmanmestariksi. MM-titteli ratkesi kotiyleisön edessä Imatran osakilpailussa, missä voitonjuhliin osallistui 50 000 suomalaista. Myös seuraavan kauden Saarinen aloitti loistavasti ja johti MM-sarjaa, kunnes joukkokolari vaati hänen henkensä Monzan osakilpailussa 20.5.1973.

Katso video

Veli Saarinen (1902–1969)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Veli Saarinen Urheilumuseo

Veli Saarinen (1902–1969)

Veli Saarinen oli Suomen ensimmäinen hiihdon olympiavoittaja.

Saarinen johti Suomen erikoiseen kaksoisvoittoon 50 kilometrin kilpailussa Lake Placidin olympiakisoissa 1932, kun raskaalla ladulla hiihdetyn kisan voittaneen kalastajan lisäksi myös hopeamitalisti Väinö Liikkanen oli kotoisin Vironlahdelta. Ennen täysosumaansa Saarinen sivakoi Lake Placidissa 18 kilometrillä pronssille.

Koska pitkälle kisamatkalle Amerikkaan oli lähdettävä laivalla jo tammikuussa, Lake Placidin hiihtojoukkueen valinnat piti tehdä vanhojen näyttöjen perusteella, jotka puhuivat Saarisen puolesta. Hän oli ollut Suomen paras hiihtäjä jo Sankt Moritzin olympiakisoissa 1928 ja voittanut Zakopanen MM-kisojen pikamatkan 1929. Olympiavoittonsa jälkeen Saarinen saavutti vielä MM-kultaa 50 kilometrillä 1933 ja viestissä 1934. Myöhemmin hän hankki vielä paljon lisää kultaa ja kunniaa Suomelle toimiessaan yli 30 vuoden ajan Hiihtoliiton päävalmentajana.

Sylvi Saimo (1914–2004)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Saimo sylvi Urheilumuseo

Sylvi Saimo (1914–2004)

Meloja Sylvi Saimo on ensimmäinen kesälajeissa olympiakultaa voittanut suomalaisnainen.

Ennen nousuaan melojana suomalaisen naisurheilun esikuvaksi karjalaislähtöinen Saimo harrasti hiihtoa, suunnistusta ja yleisurheilua. Melonnan hän löysi lajikseen vasta sotien jälkeen 32-vuotiaana. Ensimmäisissä olympiakisoissaan Lontoossa 1948 Saimo meloi kuudenneksi. Vuoden 1950 MM-kisoissa Kööpenhaminassa hän saavutti enteellisesti kaksi mestaruutta. Helsingin olympiakisojen melonnoissa Taivallahden aalloilla Saimo voitti kotiyleisön riemuksi tiukassa sekuntitaistelussa naisten kajakkiyksiköiden 500 metrin kultaa.

Vuoden naisurheilijaksi kolme kertaa (1948, -50, -52) valittu Saimo siirtyi urheilu-uransa jälkeen politiikkaan. Hän toimi kolme kautta Keskustan kansanedustajana. Saimo hoiti itse maatilansa työt lähes 90-vuotiaaksi saakka.

Katso video

Heikki Savolainen (1907–1997)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Heikki Savolainen Urheilumuseo

Heikki Savolainen (1907–1997)

Heikki Savolainen voimisteli viisissä eri olympiakisoissa saavuttaen yhdeksän mitalia, joiden joukossa kaksi kultaa.

Kajaanin kaupunginlääkärinä siviilityönsä tehnyt Savolaisen olympiaura hakee vertaistaan, vaikka viiden menestyksekkään kisan väliin jäi vielä sotien vuoksi kaksi olympiadia. Savolaisen ensimmäinen olympiamitali, hevosen pronssi Amsterdamista 1928, oli myös Suomen ensimmäinen mitali olympiavoimistelun henkilökohtaisissa kilpailuissa. Los Angelesista 1932 hänen saaliinaan oli yksi hopea- ja kolme pronssimitalia. Berliinistä 1936 Saarinen kuului Suomen pronssijoukkueeseen.

Vuonna 1948 Savolainen houkuteltiin vielä 40-vuotiaana mukaan vahvistamaan olympiajoukkuetta. Suomi voittikin Lontoossa joukkuekilpailun kultaa, minkä lisäksi Savolainen jakoi hevosen kultamitalin yhdessä Veikko Huhtasen ja Paavo Aaltosen kanssa. Vielä Helsingissä 1952 Savolainen oli mukana voimistelemassa Suomelle joukkuepronssia. Kotiolympiakisojen avajaisissa hän vannoi urheilijoiden olympiavalan.

Helena Takalo (s. 28.10.1947)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Helena Takalo Urheilumuseo

Helena Takalo (s. 28.10.1947)

Helena Takalo ylsi toisena suomalaisnaisena maastohiihdon henkilökohtaiseen olympiakultaan.

Helena Takalo oli jo kokenut arvokisakävijä tehdessään lopullisen läpimurtonsa hiihdon kansainväliselle huipulle kolmansissa olympiakisoissaan Innsbruckissa 1976. Hänen niukka sekunnin marginaalilla saavuttamansa voitto 5 kilometrillä palautti Suomen naiset kultakantaan 20 vuoden tauon jälkeen. Takalon kisamenestystä täydensivät hopeamitalit 10 kilometrillä ja viestissä.

Kaksi vuotta myöhemmin Takalo valittiin ansioistaan Lahden MM-kotikisoissa 1978 Vuoden Urheilijaksi. Hän oli olympiakisojen tapaan jälleen nopein 5 kilometrillä. Takalo nousi myös viestijoukkueen sankariksi nostamalla Suomen voittoon ankkuriosuudella. Kahden kultamitalin lisäksi Takalo saavutti pronssia 10 kilometrillä. Hän ylsi vielä 1980 Lake Placidin olympiakisoissa samalla matkalla pronssille, mikä oli Takalon uran kymmenes arvokisamitali.

Clas Thunberg (1893–1973)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Clas Thunberg Urheilumuseo

Clas Thunberg (1893–1973)

Clas Thunberg oli Suomen ensimmäinen talviurheilun olympiasankari.

Helsinkiläinen rakennusmestari Thunberg hallitsi maailman pikaluisteluratoja lähes samalla tavoin kuin hänen aikalaisensa Paavo Nurmi juoksuareenoita. Suotta ei Thunbergista puhuttukaan ”Jääkenttien Nurmena”.

Thunberg voitti ensimmäisissä talviolympiakisoissa Chamonix’ssa 1924 kolme olympiakultaa ja neljä vuotta myöhemmin St. Moritzissa kaksi lisää. Lake Placidiin 1932, jossa luisteltiin vieraalla yhteislähtötyylillä, hän ei enää matkustanut. Thunbergin uralle mahtui myös viisi maailman- ja neljä Euroopan mestaruutta. Erityisen suurta suosiota hän nautti pikaluistelun mahtimaassa Norjassa. Thunbergin jäähyväiskilpailussa Oslossa 1935 hänet saatteli juhlavasti radoilta kuninkaan johtama monituhatpäinen yleisö.

Pekka Tiilikainen (1911–1976)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Pekka Tiilikainen Urheilumuseo Sorts Museum of Finland

Pekka Tiilikainen (1911–1976)

Pekka Tiilikainen välitti Yleisradion pääselostajana sodan jälkeisen Suomen suuret urheiluhetket neljällä vuosikymmenellä saaden tunteikkaasta tyylistään arvonimen ”Sinivalkoinen ääni”.

Nuoruusvuosinaan Tiilikainen saavutti 19 Suomen mestaruutta uinnissa ja vesipallossa sekä voitti kaksi Pohjoismaiden mestaruutta vapaauintimatkoilla. Uinnin parissa yhä aktiiviuimarina alkoi myös hänen selostusuransa Yleisradiossa vuonna 1935.

Tiilikaisesta tuli 1939 alusta lähtien Yleisradion vakituinen selostaja ja vuodet 1945–1971 hän toimi pääselostajana. Jatkosodan aikaisen Aunuksen radion lähetyksistä ja myöhemmin Metsäradio-ohjelmasta hän tuli entistä laajemmin tutuksi koko Suomen kansalle.

Tiilikaisen verkkainen puhetapa sopi tunnelman maalailuun ja erityisesti pitkäkestoisten urheilusuoritusten välittämiseen radion kuuntelijoille. Liikutus äänessä toi puolestaan selostuksiin tunnelatausta. Hänen tunnetuimpina selostuksinaan muistetaan Veikko Hakulisen kultamitalihiihdot 1950-luvulla samoin kuin yleisurheilumaaottelut Ruotsia vastaan.

Pertti Ukkola (s. 10.8.1950)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Pertti Ukkola Urheilumuseo Sports Museum on Finland

Pertti Ukkola (s. 10.8.1950)

Pertti Ukkola palautti Suomen 1970-luvulla painin maailmankartalle. Hän voitti urallaan kaiken mahdollisen: olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden.

Pertti Ukkola varttui Lapissa, mistä hän muutti lajinsa ydinalueelle Pohjanmaalle rakentaen näin määrätietoisesti uraansa. Omistautuminen painille tuotti olympiaedustuksen jo 21-vuotiaana Münchenissä 1972, missä hän kuitenkin jäi pettymyksekseen punnitukseen.

Neljä vuotta myöhemin tinkimättömän ja kovan harjoittelijan tie vei lopulta maailman huipulle, kun seuraavissa olympiakisoissa Montrealissa 1976 Ukkola voitti kultaa. Vuotta myöhemmin hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi maailman ja Euroopan mestarina.

Temperamenttinen Ukkola muistetaan kilpavuosiltaan paitsi erityisen kovakuntoisena painijana myös sanavalmiina ja esiintymistaitoisena runojen kirjoittajana ja lausujana. Hänen kirjoittamansa elämäkertateos Elämäni molskilla sisältää perinteisen urheilijatarinan lisäksi painimestarin omia runoja.

Jukka Uunila (s. 4.6.1923)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Jukka Uunila Urheilumuseo Sports Museum of Finland

Jukka Uunila (s. 4.6.1923)

Jukka Uunila on 1900-luvun jälkipuoliskon ansioitunein suomalainen urheilujohtaja.

Uunilan nimeen yhdistyy ennen kaikkea Suomen uusi nousu yleisurheilun suurvallaksi 1970-luvulla. Hän toimi Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana 1965-74. Urheiluliitossa Uunilan johdolla toteutettuja valmennus- ja hallintoratkaisujen uudistuksia käytettiin mallina muissa lajiliitoissa ja urheilujärjestöissä.

Uunila johti myös Suomen Olympiakomitean valmennusvaliokuntaa 1965-69, jonka jälkeen hänet valittiin Suomen Olympiakomitean puheenjohtajaksi. Uunilan valtakaudella 1969-84 suomalaiset urheilijat saavuttivat kesä- ja talviolympialaisissa yhteensä 68 mitalia, joista 21 oli kultaa.

Uunilan avainasemaa suomalaisessa urheiluelämässä vahvisti hänen päätoimensa Veikkauksen toimitusjohtajana 1973-90. Uunila käytti valtaa myös urheilun kattojärjestön SVUL:n puheenjohtajana 1982-93.

Pekka Vasala (s. 17.4.1948)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Pekka Vasala Urheilumuseo/Sports Museum of Finland/Giuliano Bevilacqua

Pekka Vasala © Giuliano Bevilacqua

Pekka Vasala (s. 17.4.1948)

Pekka Vasala voitti Suomen juoksu-urheilun loiston päivänä 1500 metrin olympiakultaa Münchenin kisoissa 1972.

Sairastuminen pilasi Pekka Vasalan olympiadebyytin Mexicossa 1968. Seurauksena oli karsiutuminen 1500 metrin alkuerissä.

Vastoinkäyminen ei kuitenkaan lannistanut tulevaa suuruutta, josta ennusmerkit näkyivät viimeistään Maailmankisoissa Helsingin olympiastadionilla 1971 Vasalan voittaessa 1500 metriä uudella SE-ajalla. Taakse jäi Mexicon kenialainen olympiavoittaja Kipchoge Keino.

Vuoden 1972 olympiakisojen alla Vasala voitti Ruotsi-maaottelussa 800 metriä Euroopan ennätysajalla 1.44,5. Hän päätti kuitenkin keskittyä Münchenissä olympialaisissa 1500 metrille. Lasse Virénin menestyksen ansiosta Vasala sai valmistautua kilpailuun rauhassa. Keino yritti puolustaa 1500 metrin voittoaan kaikin keinoin, mutta Vasala kukisti kenialaisen loppusuoralla. Virén oli tuntia aiemmin voittanut 5000 metrin kultamitalin, joten päivästä tuli suomalaisille ikimuistoinen.

Lasse Virén (s. 22.7.1949)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame Lasse Viren © Urheilumuseo Giuliano Bevilacqua

Lasse Virén © Giuliano Bevilacqua

Lasse Virén (s. 22.7.1949)

Lasse Virén on ensimmäinen juoksija, joka on voittanut kaksissa olympiakisoissa sekä 5000 että 10 000 metrin kultamitalin.

Lasse Virén palautti Suomen kestävyysjuoksun maailman huipulle voittamalla Münchenissä 1972 olympiakultaa 10 000 metrillä ME-ajalla 27.38,4. Suorituksen arvoa nosti se, että hän joutui juoksemaan kärkijoukon kiinni kaaduttuaan finaalissa juuri ennen puolimatkaa.  Viikkoa myöhemmin Virén otti toisen kultamitalinsa voittamalla kiritaistelun 5000 metrin finaalissa. Huippuvuotensa hän kruunasi juoksemalla syyskuussa Helsingissä 5000 metrin ME:n 13.16,3.

Loukkaantumiset varjostivat Virénin seuraavia kilpavuosia, joista palkinnoksi jäi 5000 metrin EM-pronssimitali Roomasta 1974. Olympiavuonna 1976 Virén oli kuitenkin jälleen huippukunnossa. Montrealissa hän uusi ensin 10 000 metrin olympiavoittonsa ylivoimaiseen tyyliin ja teki sitten 5000 metrin finaalissa uransa ehkä komeimman juoksun hyydyttämällä vastustajansa kuuluisalla kahden kierroksen kirillään. Heti seuraavana päivänä Virénin ohjelmassa oli olympiamaraton, jolla hän sijoittui viidenneksi. Loistavan olympiauransa Lasse Virén päätti Moskovassa 1980, josta tuloksena oli 10 000 metrin viides sija.

Katso video

Verner Weckman (1882–1968)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen urheilun Hall of Fame weckman verner Urheilumuseo

Verner Weckman (1882–1968)

Painija Verner Weckman oli Suomen ensimmäinen olympiavoittaja laskentatavasta riippumatta.

Weckman voitti ensimmäisen Suomen kahdesta kultamitalista Ateenan välikisoissa 1906. Kaksi vuotta myöhemmin Lontoossa hän oli ainoa suomalainen olympiavoittaja.

Loviisassa syntynyt Weckman hankki painitaitonsa Helsingin Atleettiklubissa. Muutettuaan insinöörioppiin Saksaan hän voitti 1905 rask,aansarjan MM-tittelin kreikkalais-roomalaisessa painissa. Ateenan välikisoihin 1906 matkusti neljän hengen suomalaisryhmä, jossa Weckman sai ainoana kielitaitoisena toimia matkanjohtajana. Perille päästyään hän voitti ylivoimaisesti keskisarjan olympiakullan. Lontoossa 1908 Weckmanin pahin vastustaja oli toinen suomalainen Yrjö Saarela. Miesten kohdatessa raskaan keskisarjan finaalissa Weckman voitti erin 2–1. Hän lopetti uljaan painiuransa olympiavoittajana.

Katso video

Ivar Wilskman (1854–1932)

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Ivar Wilskman Urheilumuseo / Sports Museum of Finland

Ivar Wilskman (1854–1932)

Liikuntakasvattaja ja järjestöjohtaja Ivar Wilskman loi pohjan Suomen nykyaikaiselle urheilutoiminnalle.

”Suomen urheilun isäksi” kutsuttu Wilskman kasvatti Helsingin Suomalaisen normaalilyseon ja Helsingin yliopiston voimistelunopettajana sukupolven, joka käynnisti nykyaikaisen urheilutoiminnan Suomesasa 1900-luvun alkuvuosina. Hän perusti 1898 Suomen Urheilulehden, mikä on maailman toiseksi vanhin yhä ilmestyvä urheilulehti.

Wilskmanilla oli tärkeä merkitys myös Suomen urheilujärjestöjen syntyhistoriassa. Hän oli Suomalaisen Voimistelu- ja Urheiluliiton perustajia vuonna 1900 samoin kuin kuusi vuotta myöhemmin sen syrjäyttäneen SVUL:n alkuunpanijoita. Wilskman toimi uuden järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1914. Hänellä oli myös keskeinen rooli 1907 perustetussa Suomen Olympiakomiteassa. Wilskman johti Suomen voimistelujoukkuetta vuoden 1908 Lontoon olympiakisoissa. Eläkevuosinaan Wilskman toimi vielä neuvonantajana itsenäisen Suomen liikuntakasvatusta suunnitelleissa komiteoissa.

Lista Suomen urheilun Hall of Fameen valituista 2010–2016

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame Heittopiikkari Karhu Urheilumuseo

Lista Suomen urheilun Hall of Fameen valituista 2010–2016

Nimi (elinvuodet), valintakategoria, valintavuosi

Paavo Aaltonen (1919–1962), voimistelu, 2018

Kalle Anttila (1887–1975), paini, 2010
Gunnar Bärlund (1911–1982), nyrkkeily, 2010
Erik von Frenckell (1887–1977), urheilujohtaminen, 2010
Veikko Hakulinen (1925–2003), hiihto, 2010
Heikki Hasu (1926–), yhdistetyn hiihto, 2014
Veikko Huhtanen (1919–1976), voimistelu, 2010
Mika Häkkinen (1968–), kilpa-autoilu, 2016
Heikki Ikola (1947–), ampumahiihto, 2016
Volmari Iso-Hollo (1907–1969), juoksu, 2010
Ludowika Jakobsson (1884–1968), taitoluistelu, 2010
Walter Jakobsson (1882–1957), taitoluistelu, 2010
Martti Jukola (1900–1952), urheilujournalismi, 2010
Matti Järvinen (1909–1986), keihäänheitto, 2010
Verner Järvinen (1870–1941), kiekonheitto, 2010
Eino Kaakkolahti (1929–2014), pesäpallo, 2014
Elin Kallio (1859–1927), naisvoimistelu, 2010
Kaarlo Kangasniemi (1941–), painonnosto, 2012
Veikko Kankkonen (1940–), mäkihyppy, 2017
Kaarina Kari (1988–1982), naisvoimistelu, 2017

Tanja Kari (1971–), parahiihto, 2018
Pertti Karppinen (1953–), soutu, 2012
Marja-Liisa Kirvesniemi (1955–), maastohiihto, 2011
Hannes Kolehmainen (1889–1966), juoksu, 2010
Jari Kurri (1960– ), jääkiekko, 2011
Janne Lahtela (1974–), freestylehiihto, 2016
Tiina Lillak (1961–), keihäänheitto, 2016
Curt Lincoln (1918–2005), kilpa-autoilu, 2010
Pentti Linnosvuo (1933–2010), ammunta, 2012
Jari Litmanen (1971–), jalkapallo, 2013
Tauno Luiro (1932–1955), mäkihyppy, 2010
Aappo Luomajoki (1845–1919), hiihto, 2010
Juha Mieto (1949–), hiihto, 2014
Kaija Mustonen (1941–), pikaluistelu, 2014
Timo Mäkinen (1938–2017), ralliautoilu, 2015
Elmer Niklander (1890–1942), heittolajit, 2010
Paavo Nurmi (1897–1973), juoksu, 2010
Liisa Peltola (1951–), suunnistus, 2013
Robert Petersen (1928–2003), koripallovalmennus, 2015
Lauri Pihkala (1888–1981), urheilufilosofia, 2010
Kustaa Pihlajamäki (1902–1944), paini, 2010
Tomi Poikolainen (1961–), jousiammunta, 2017
Tanja Poutiainen-Rinne (1980–), alppihiihto 2017
Ville Pörhölä (1897–1964), heittolajit, 2010
Siiri Rantanen (1924–), hiihto, 2012
Tapio Rautavaara (1915–1979), keihäänheitto, 2010
Ville Ritola (1896–1982), juoksu, 2010
Jarno Saarinen (1945–1973), moottoripyöräily, 2010
Veli Saarinen (1902–1969), hiihto, 2010
Sylvi Saimo (1914–2004), melonta, 2010
Heikki Savolainen (1907–1997), voimistelu, 2010

Helena Takalo (1947–), hiihto, 2018
Clas Thunberg (1893–1973), pikaluistelu, 2010
Pekka Tiilikainen (1911–1976), urheilujournalismi, 2017
Pertti Ukkola (1950–), paini, 2015
Jukka Uunila (1923–), urheilujohtaja, 2013

Pekka Vasala (1948–), juoksu, 2018
Lasse Virén (1949–), juoksu, 2011
Verner Weckman (1882–1968), paini, 2010
Ivar Wilskman (1854–1932), järjestötoiminta, 2010

Suomen Urheilun Hall of Fame -valintatoimikunta

Hall of Fame

Lisätietoja
Suomen Urheilun Hall of Fame tuomarit Urheilumuseo

Suomen Urheilun Hall of Fame -valintatoimikunta

  • FT Keijo K. Kulha, toimikunnan puheenjohtaja
  • professori emeritus Seppo Hentilä
  • intendentti Helena Hiilivirta
  • varatuomari Carl-Olaf Homén
  • museonjohtaja Pekka Honkanen
  • journalisti Reetta Meriläinen
  • KOK:n 2022 koordinaatiokomission jäsen Risto Nieminen
  • taidemaalari Teemu Saukkonen
  • kolumnisti Pekka Seppänen
  • ministeri Lauri Tarasti
  • FT Kalle Virtapohja
  • liikunnan lehtori Pirjo Wilmi-Rokkanen