Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
04.10.2013
Urheilumuseo

Olympialaiset nousevan auringon maassa

Lauantaina 7.9.2013 valitsi Kansainvälinen olympiakomitea
vuoden 2020 olympiakisojen isäntäkaupungiksi Tokion. Japanin pääkaupungista
tulee näin ollen ensimmäinen Aasian kaupunki, joka saa kunnian järjestää
kesäolympialaiset toistamiseen. Seitsemän vuoden päässä häämöttäviä olympialaisia
odotellessa kannattaa käyttää hetki niiden edellisten Tokion kisojen muisteluun.

Tokiossa piti järjestää kesäolympialaiset ensimmäisen kerran
jo vuonna 1940. Japanin keskittyessä 1930-luvun lopulla lähinnä sotimiseen
siirrettiin kisat Helsingille. Lopulta vuoden 1940 olympialaisia ei toisen
maailmansodan takia järjestetty lainkaan. Tokion aika koitti 24 vuotta
myöhemmin. Kesäolympialaiset järjestettiin nousevan auringon maassa 10.10.–24.10.1964.
Suomi saavutti kisoissa kolme kultaa sekä kaksi pronssia.
Kisoista on siis aikaa, mutta muutama mielenkiintoinen
yhtymäkohta vuoteen 2013 löytyy. Koripallon miesten A-maajoukkue esitti tänä
syksynä hienoja otteita Slovenian EM-kisoissa ja “Susijengiksi”
ristitty joukkue on synnyttänyt pienoisen koripallobuumin Suomeen. Koripallo
oli kova sana myös vuonna 1964. Suomen koripallomiehet nimittäin selvittävät
tiensä upeasti Geneven karsintaturnauksesta aina olympiaparketeille asti. “Koripalloilijat
suosiossa” otsikoi Suomen Urheilulehti olympialaisten alla tekemänsä
artikkelin, jossa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä Tokioon lähtevistä
urheilijoista. Itse kisoissa Kalevi Tuomisen ja Robert Petersenin luotsaama
joukkue joutui alkulohkossa taipumaan koripallon mahtimaille USA:lle, Brasilialle,
Jugoslavialle sekä Uruguaylle. Australiasta, Perusta sekä Koreasta Suomi otti
voiton. Alemman loppusarjan jälkeen Suomi kohtasi sijoitusottelussa Meksikon.
Tuon ottelun Suomi voitti pisteellä ja tuloksena oli 11. sija. Vuoden 1964
koripallojoukkue on edelleen ainoa suomalainen palloilujoukkue, joka on
karsintojen kautta selvinnyt mukaan olympialaisiin.
Suomen vuoden 1964 koripallojoukkue
Tokion tulevan isännyyden ratkaisseessa Buenos Airesin kokouksessa
oli mukana Kansainvälisen olympiakomitean jäsen Peter Tallberg. Vuoden 1964
kisoissa Tallberg oli mukana urheilijana. Hän purjehti Henrik-veljensä kanssa
Star-luokassa sijalle neljä. Tämä oli purjehtija Peter Tallbergin viidet kisat
sisältäneen olympiauran paras sijoitus, eikä kultamitalikaan jäänyt kuin
pisteen päähän.
Jotain kumman tuttua on myös siinä, että yleisurheilumenestys
lepäsi miesten keihäänheiton varassa. Keihäskarjut kantoivatkin vastuunsa
komeasti. Pauli Nevala kiskaisi kuuluisalla kaamealla heitollaan 82,66 metriä
ja voitti kultaa. “Äänekosken pikkujättiläinen” Jorma Kinnunen säesti
kuudennella sijallaan. Keihäsmiesten lisäksi ainoa kahdeksan parhaan joukkoon
yltänyt yleisurheilija oli seiväshyppääjä Pentti Nikula.
Keihäänheittäjä Pauli Nevala

Mistä muualta kuin keihäästä niitä mitaleita Suomelle sitten
siunaantui? Lajiryhmistä menestyksekkäin oli ammunta. Sekä Pentti Linnosvuo
että Väinö Markkanen tähtäsivät kultamitaliin Asakan ampumaradalla. Suomalaiset
ovat Tokion jälkeenkin olleet tarkkoina Aasiassa. Pekingin olympialaisissa
vuonna 2008 ammunta nousi kulta- ja pronssimitalin ansiosta Suomen parhaaksi
lajiryhmäksi. Suomen nyrkkeilyjoukkueen vahvimmaksi lenkiksi nostettiin vuoden
1964 kisojen ennakkospekulaatioissa Pertti Purhonen. “Purtsi” oli
kaiken luottamuksen arvoinen ja iski Korakuen jäähallissa pronssille sarjassa
67 kiloa. Pronssimitalin saavutti myös voimistelija Hannu Rantakari, joka
nappasi mitalinsa hypyn loppukilpailusta.

Pertti Purhonen Tokiossa 1964
Naisurheilijoista Suomen parhaaksi perhosteli Eila Pyrhönen,
joka sijoittui 100 metrin perhosuinnissa neljänneksi. Pyrhösen jälkeen
naisuimareista ainoastaan Hanna-Maria Seppälä on yltänyt yhtä kovaan
suoritukseen olympia-altaassa. Ennen kisojen alkua miesten 4 x 200 metrin
vapaauintiviestiin asetettiin jopa pienoisia mitaliodotuksia. Joukkue Ilkka
Suvanto, Hannu Vaahtoranta, Tuomo Hämäläinen ja Matti Kasvio sai kuitenkin
tyytyä kymmenenteen sijaan. Kasvion sukuun napsahti olympiamitali 28 vuotta
myöhemmin kun Matin poika Antti kauhoi pronssia Barcelonan kisoista.
Kisojen suomalaiskonnan viitan sai kantaakseen Jämsän äijä
Kyösti Lehtonen. Melbournen kisoissa 1956 kultaa paininut “Köpi”
Lehtonen oli Tokiossakin kolmen ottelun jälkeen hyvissä asemissa. Ennen
neljättä kierrosta Lehtonen kuitenkin suljettiin kilpailuista vaa’an näytettyä ylipainoa peräti kaksi ja puoli kiloa. Tätä eivät
suomalaiset sulattaneet. Entisen kultasankarin epäiltiin syöpötelleen ja ennen
kaikkea juopotelleen itsensä ylipainoiseksi. Tarinat “Köpin”
rilluttelureissuista paisuivat kansan suussa suorastaan suhteettoman
värikkäiksi, eikä lehdistöltä armoa herunut. Suomen Urheilulehdessä kirjoitettiin
21.10.1964: “Mitkään selitykset eivät auta. Ei miehen paino nouse
kilokaupalla ellei syö ja juo. Kaiketi luonto petti.” Lehtonen sai Suomeen
palattuaan tottua siihen, että moni entinen selkääntaputtelija suhtautui häneen
kuin maanpetturiin. Lehtosen asemaa ei helpottanut se, että perinteinen
menestyslaji paini oli Tokiossa, ja ylipäätänsä 1960-luvulla, pienoisessa
aallonpohjassa.
Tässä kirjoituksessa on muisteltu vuoden 1964
kisoja muutaman sinivalkoisen tuokion kautta. Toki Tokion olympialaisia voi lähestyä
lukuisista eri näkökulmista. Esimerkiksi Lauri Ylä-Jussila on pro gradu -työssään
Tuhkasta nousee uusi elämä.”
Japanilaisen nationalismin ilmenemismuodot ja kanavointikeinot Tokion
olympiakisoissa 1964
tutkinut Tokion kisojen hakuprosessia ja itse olympialaisia
osana kansallisen identiteetin muokkausprojektia. Tutkimuksesta selviää muun
muassa, että olympialaiset valjastettiin japanilaisuuden uudelleenmäärittelyyn.
Toinen maailmansota pyrittiin häivyttämään kisayleisön mielestä korostamalla
Japanin historiaa ennen imperialismia sekä sodan jälkeistä, modernia
talousihmettä. Esimerkiksi olympiarakennukset edustivat tyyliltään perinteistä
japanilaista arkkitehtuuria ollen samalla moderneja ja massiivisia.
Selviytyykö susijengi vuoden 2020
olympialaisiin? Nojautuuko Suomen yleisurheilussa taasen keihäsmiehiin? Joutuuko
Tokiossa jälleen joku jämsäläinen konnan rooliin? Aika näyttää toistaako
historia itseään sekä myös sen, millaisia mielikuvia japanilaiset isännät ja
emännät tahtovat kisaturisteille tarjoilla. Ennen Tokion kisoja järjestetään
kuitenkin lukuisia uljaita urheilutapahtumia, muun muassa Rio de Janeiron
kesäolympialaiset.
Henri Palmroth
Suomen
Urheiluarkiston kesäharjoittelija
historian opiskelija,
HuK