Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
08.02.2017
Urheilumuseo

Olympiastadionin rakennusvaiheet: Kohti EM-kisoja 1971

1960-luvulle tultaessa Olympiastadionin valmistumisesta oli kulunut jo reilut parikymmentä vuotta. Se oli selvinnyt kunnialla vuoden 1952 olympiaurakastaan, mutta uusia koitoksia oli edessä. Stadionille ei tehty mittavia remontteja 60-luvulla, vaan tyydyttiin lähinnä parantelemaan kentän valaistusta sekä selostamoita. Yleisradio rakennutti omalla kustannuksellaan kuusi uutta selostamoa ja kolme tarkkaamoa pääkatsomon eteläpään yläosiin 1963. Kahtena seuraavana vuonna tehostettiin kentän valaistusta. Kenttävalaistus uusittiin valotehovaatimuksia vastaavaksi ja maalisuoralle lisättiin kuusi valonheitintä.

Paavo Nurmen patsas ja Olympiastadionin eteläkaarre lokakuussa 1962
Osa pohjoista julkisivua 1962

 

Pohjoiskaarteen uudistaminen ajankohtaistui vuonna 1961. Stadionille oli suunniteltu retkeilymajaa jo 1950-luvun lopulla, mutta idea oli kaatunut rahoitusvaikeuksiin. Tilojen suunnittelusta vastasi arkkitehti Toivo Jäntti. Tilaratkaisultaan retkeilymaja oli samankaltainen kuin eteläkaarteessa sijaitseva verovirasto. Majoitustilat sijoitettiin kaarteen julkisivun puolelle ja ns. palvelutilat katsomonpuoleiselle matalalle osalle. Retkeilymajassa oli sen valmistuttua tilaa kahdessa kerroksessa yli 1500 neliötä.

Retkeilymajan eteisaula
Retkeilymajan makuutilat
Retkeilymajan kahvio

Etelä- ja pohjoiskaarteen tilojen suunnittelun lisäksi arkkitehti Toivo Jäntti oli mukana myös Urheilumuseon ensimmäisen laajennuksen toteutuksessa 1963. Laajennusosa sijoittui alkuperäisen siipirakennuksen pohjoispuolelle kellarikerroksen ja 1. kerroksen tasolle. Länsijulkisivun jatkeeksi rakennettiin samoja periaatteita noudattava kokoelmahallin julkisivu. Sen rinnalle tuli uusi kirjastosali, jonka ikkunat antoivat stadionin pohjoiskaarteen suuntaan. Museon vanha eteishalli säilyi käytössä. Laajennustöiden jälkeen Urheilumuseon ja -kirjaston tilat kolminkertaistuivat.

Urheilumuseon etupiha
Urheilumuseon uusi laajennusosa
Urheilumuseon näyttelytila 1966
Urheilukirjasto

Helsingille myönnettiin yleisurheilun EM-kisat vuodelle 1971. Tämän seurauksena Olympiastadionilla aloitettiin laajat uudistustyöt, jotta se saataisiin ajan vaatimuksia vastaavaksi. Kentän suorituspaikkoja varten laadittiin uusi mitoitussuunnitelma, jonka tuli vastata EM-kisojen erityismääräyksiä. Näihin kuului muun muassa, että hyppypaikoilla tuli olla samansuuntaiset kaksoissuorituspaikat ja juoksuratoja tuli olla kahdeksan.

Rakennustyöt käynnistyivät syksyllä 1970 ja ne päättyivät keväällä 1971. Projekti käsitti kolme isompaa kokonaisuutta: kentän uudistus, pääkatsomon alakerta sekä tulostiedotusjärjestelmä. Näiden lisäksi tehtiin useita pieniä parannuksia.

Kentälle tehtävät uudistukset olivat mittavia. Kentän pohja, vesijohtoverkosto sekä sadevesiviemäristö uusittiin täysin. Saman kohtalon kokivat juoksuradat. Pintamateriaalina ollut tiilimurska kaivettiin ylös ja tilalle laitettiin 12 mm vahva Tartan-pinnoite. Juoksuratojen määrä nostettiin kuudesta kahdeksaan ja kaarteiden geometriaa muutettiin niin, että kaarteissa säilyi koko matkan sama jyrkkyys. Estejuoksun vesihauta siirrettiin radan ulkopuolelta sen sisäpuolelle.

Tiilimurska vaihtuu polyuretaanista valmistettuun Tartan-pinnoitteeseen.

 

Myös heitto- ja hyppypaikkoja uudistettiin. Itäkatsomon eteen takasuoralle rakennettiin toinen väliaikainen, kisojen jälkeen purettava pituushyppyrata.  Moukarin- ja kiekonheittopaikat yhdistettiin saman suojahäkin sisälle.

Seiväshyppypaikan pehmikkeet laitetaan paikalleen miesvoimin.
Sähkömiehen vetäessä vielä viimeisiä piuhoja Juha Väätäinen treenaa uudella Tartan-pinnoitteisella juoksuradalla. Väätäinen, lempinimeltään Julma-Juha, voitti EM-kisoissa 1971 sekä 10 000 metriä että 5000 metriä ollen kisojen ainoa suomalaismitalisti.

Vuonna 1969 Olympiastadionille oli hankittu uusi tietokoneohjattu tulostaulu. Päätaulun avuksi hankittiin neljä kenttätulostaulua, jotka myös kytkettiin tietokoneen muistiin. Näiden lisäksi Stadionille tuli kaksi tuulennopeuden osoittavaa sähköistä näyttötaulua sekä kierroslukutaulu.

Sisällä tehtävät korjaukset tehtiin pääkatsomon alla olevaan ensimmäiseen kerrokseen. Tilaan rakennettiin tilava sauna ja verryttelyrata päällystettiin Tartanilla. Pukuhuonetiloja laajennettiin ja niiden yhteyteen tehtiin lisää suihku- ja muita saniteettitiloja. Myös kahvio-ja keittiötilat uusittiin kokonaisuudessaan. Kahvilasalin sisustuksen suunnitteli sisustusarkkitehti Kai Harmia.

Myös uusittu sisärata päällystettiin Tartanilla.
Stadionin kahvila uudessa asussaan.
Suomen joukkue marssii uudistetulle Olympiastadionille yleisurheilun EM-kisoissa 1971.

 

Riitta Forsman

Lähteet:

Nygren, Helge: Helsingin Olympiastadion. Stadion-säätiö, 1978
Raatikainen, Voitto: Meidän kaikkien Stadion. WSOY, 1994
Urheilumuseo, Stadion-säätiön arkisto
Urheilumuseon valokuva-arkisto