Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
03.07.2013
Urheilumuseo

Sinivalkoisin – ja kaikenvärisin – silmin

Kansainväliset suurkilpailut ovat saavuttaneet Suomessa
suurta mediahuomiota Tukholman vuoden olympiakisoista lähtien. Kisoissa
paikalla olleet suomalaistoimittajat välittivät uutisia ja tunnelmia kansallisesti
värittyneestä näkökulmasta. Heistä lähes kaikki kokivat suomalaisuuden
lujittamisen suorastaan velvollisuudekseen toimia. Työväenlehdille raportoinut
journalisti yritti kuitenkin varoa kansallista paatosta.

Peruskaava on edelleen sama, vaikka mitalijuhlien määrä on
pudonnut murto-osaan Tukholman ajoista. Urheilutoimittajat nostavat esiin
suomalaisurheilijoiden tekemiset. Niiden pohjalta on tehty ja tehdään yhä
tulkintoja suomalaisuudesta. Menestys on osoitus kollektiivisesta
kyvykkyydestä, menestymättömyys kertoo sisuttomuudesta.
Urheilun tulkitseminen kansallisesta näkökulmasta ei ole
suomalainen ominaispiirre. Urheilua on seurattu ja seurataan yhä pääasiassa
kansallisesta näkökulmasta. Median katse tarkentuu havainnoimaan ”omia”
urheilijoita. Voitot ja tappiot tarjoavat yhä 2010-luvulla aineksia
pohdintoihin kansakunnan tilasta.
Urheilutapahtumat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden
”meidän” ja muiden vertailuun. Tarkastelu ei ole jäänyt vain urheilukykyjen
arviointiin, vaan kohteena ovat olleet myös eri maiden edustajien ominaisuudet.
Median välittämät tulkinnat urheilijoista vaikuttivat erityisen voimakkaasti
aikana, jolloin ihmiset eivät matkustelleet eivätkä olleet tekemisissä
ulkomaalaisten kanssa.
Helsingin kisojen aikaan ja vielä myöhemmin selostajat
saattoivat ilmeisen vilpittömästi ihmetellä ”neekereiden” nopeutta ja
kimmoisuutta. Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen pakinoi Mexicon
olympiakisojen jälkeen 1968 Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Liimatainen
pikajuoksija Wilma Rudolphista: ”Tämä olemukseltaan viehättävä ja juoksussaan
ylivoimainen neekeriurheilija otettiin Yhdysvalloissa vastaan
kansallissankarina, kun hän palasi Rooman olympiakisoista.” Kekkonen
huomauttaa, että Rudolph muuttui monille antisankariksi, kun hän otti julkisesti
kantaa rotuerottelua vastaan. Presidentti puolusti voimakkaasti Mexicossa
rotusortoa vastaan protestoineita mustia urheilijoita, joita suomalaiset
”urheilukynäilijätkin” olivat arvostelleet.
Lukijat, kuuntelijat
ja katsojat ovat vuosikymmenien mittaan saaneet kuulla myös tulkintoja itäblokin
urheilijoiden konemaisuudesta, jenkkien sisäsyntyisestä kyvystä venyä
kilpailuissa ja etelämaalaisten kuumasta temperamentista. Oma lukunsa on median
suhde ruotsalaisurheilijoihin.
Kansallinen tarkastelu johtaa usein urheilun tuottaman
kansainvälisen näkyvyyden yliarviointiin. Esimerkiksi kesäolympiakisoissa
kilpaillaan 2010-luvulla runsaasta 900 mitalista, eikä kaikkien urheilumuotojen
menestyjille kerry julkisuutta kotimaan lisäksi juuri muualta. Kansainvälisyysharhan
kansallinen ennätys saavutettiin Suomessa toukokuussa 1995 juhlittaessa
jääkiekon MM-kultaa. Maailmanlaajuisesti pieni tapaus kasvoi Suomessa
megamittoihin.
Kansakuntalähtöisen näkökulman ovat 1980-luvulta lähtien
haastaneet seuratuimmat ammattiurheilumuodot. Varsinkin jalkapallon
suurseuroilla on kannattajia ympäri maailman. Rajat ylittävää kannattajuutta
helpotti ensin tv-tarjonnan monipuolistuminen ja uutta vauhtia sille antoivat
Internet sekä lentomatkojen halventuminen.
Sinivalkoisen katseen
sammuminen ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Rajat ylittävä urheilun seuraaminen
on osa Suomen kansainvälistymistä, joka muokkaa, mutta ei hävitä
kansakuntapohjaista ajattelua.
Jouko Kokkonen