Suomen Jalkapallomuseon uudistushanke etenee

Suomen Jalkapallomuseon uudistushanke etenee suunnitellusti. Eilen torstaina hankkeesta tiedotettiin myös perinteisiä kanavia pitkin, ja sekä Palloliitto että Veikkausliiga julkaisivatkin siitä uutisen nettisivuillaan. Muuten paikkansa pitävää infoa sisältävään tiedotteeseen oli tosin eksynyt pieni epätarkkuus: aiemmin kaavaillun toukokuun toisen viikon sijaan maaliviiva on piirretty toukokuun 23. päivä alkavalle viikolle.

Delegaatiomme osallistui eilen Jalkapallomuseossa pidettyyn suunnittelupalaveriin, jossa uudistustöiden viimeinen vaihe aikataulutettiin. Samalla Valkeakoskelle lähtivät myös Urheilumuseosta uutta näyttelyä varten lainattavat esineet. Lainaesineet sisältävät suuren osan arvokkaimmasta ja mielenkiintoisimmasta jalkapalloesineistöstämme. Vanhemmasta aineistosta esille tulevat muun muassa Eino Soinion mitali ja leijonavaakuna-aiheinen kangasmerkki Tukholman olympialaisista 1912 ja Helsingin Jyryn Veikko Peuhkurin liki 100 vuotta vanha pelipaita. Uudemmista esineistä mainittakoon vaikkapa Mika Kottilan Mestarien liigassa 1998 käyttämä pelipaita, Mikael Forssellin ja Sami Hyypiän jalkapallokengät ja Anne Mäkisen maajoukkuepaita EM-kotikisoista 2009. Onpa joukossa myös esine aivan kansainvälisen jalkapallon terävimmästä kärjestä – nimittäin George Bestin pelipaita, jota pohjoisirlantilainen supertähti käytti ollessaan pudottamassa HJK:ta jatkosta Euroopan mestarien cupista vuonna 1965.

Muutostyöt näkyvät jo hyvin museon sisätiloissa. Näyttelysalien yleisilme tulee muuttumaan aiempaan verrattuna täydellisesti, kun ikkunat peitetään isoilla suojalevyillä, valaistus uusitaan, seinät maalataan vihreiksi ja osa saleista saa uuden mattopinnoitteen. Uudet kulkuväylät ja seinän poistaminen sisäänkäynnin luota tekevät ilmeestä avaramman ja salien välisestä liikkumisesta sujuvampaa. Äänimaailmaakaan ei ole unohdettu: tavoitteena on, että museossa kuulostaisi hieman samalta kuin katsomossa. Toiminnallisuutta uudessa näyttelyssä edustavat ainakin klassinen pöytäjalkapallopeli ja laukaisupiste, jossa voi mittauttaa potkimiensa pallojen nopeuden. Ainoa sali, joka tulee pysymään verrattain samanlaisena, on Pohjoiskaarre-huone, jossa voi edelleen tutustua menneiden vuosikymmenien pukukoppiin ja suomalaisen jalkapallon historiaa käsittelevään filmikoosteeseen.

Näyttelysalien yleisilme alkaa hiljalleen hahmottua.

Maalaustöitä vievät eteenpäin Valkeakosken ammattiopiston maalarilinjalaiset.

Ikkunoiden suojalevyt tullaan päällystämään isokokoisilla valokuvilla – esillä tietysti Suomen jalkapallohistorian näyttävimmät kuvat.

Jalkapallomuseon kokoelmat yltävät yli sadan vuoden päähän. Yksi omista suosikkiesineistäni on tämä muistopokaali Suomen liittojoukkueen kansainvälisestä ottelumatkasta Pietariin vuonna 1911.

Pietarin kävijöiden nimet ja seurajoukkueet on kaiverrettu pokaaliin ajalle tyypillisessä 2-3-5 -muodostelmassa. Pelaajien nimistä käy ilmi, että joukkue oli suureksi osaksi sama kuin Tukholman olympialaisissa vuotta myöhemmin.

Kansainvälistä aineistoa Jalkapallomuseon kokoelmissa edustaa esimerkiksi tämä Saksan maajoukkuepaita vuodelta 1966. Omistuskirjoitus paljastaa, että paita on kuulunut maailmankuululle Uwe Seelerille, joka on antanut sen pelitoverilleen ja ystävälleen Juhani Peltoselle, joka pelasi Hamburger Sport-Vereinissä 1964-1966.

Tämän hetkinen tilanne museossa on se, että maalaustyöt ja rakenteelliset työt on suureksi osaksi tehty. Sisällön osalta näyttelyn kuvat, tekstit ja esinevalinnat ovat myös viimeistelyä vaille valmiita. Huhtikuun työt painottuvat taittoon, tuotantoon ja ohjelmointiin. Toukokuussa kaarrutaan sitten loppusuoralle, jonka aikana tifot ja banderollit lyödään paikalleen ja lopulta vitriinit sisustetaan esineistöllä ja paneeleilla. Tällöin myös allekirjoittanut saa tilaisuuden viettää Valkeakoskella muutaman päivän.

Jouni Lavikainen