Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
18.01.2019
Urheilumuseo

Suomen talvikisat 1919 – itsenäisen Suomen ensimmäiset suurkilpailut

Sata vuotta sitten Helsingissä järjestettiin kilpailut, jotka ovat jääneet verrattain vähälle huomiolle urheiluhistoriassamme. 15. helmikuuta 1919 Helsingissä käynnistyivät Suomen talvikisat – itsenäisen Suomen ensimmäinen urheilun kansainvälinen suurtapahtuma. Kansainvälisyys tosin oli varsin rajallista: urheilijoita saapui Suomen lisäksi vain Ruotsista ja Norjasta, olihan maailmansota vasta päättynyt.

Kymmenen päivää kestäneiden kisojen lajivalikoima oli monipuolinen: hiihtoa, yhdistettyä, mäkihyppyä, pika- ja taitoluistelua, jääpalloa, tiedusteluhiihtoa, ratsastusta ja ammuntaa. Kisaohjelma kuvastaa urheilun sotilaallista luonnetta näinä aikoina. Ammunnassa oli omat sarjansa siviileille, suojeluskunnan jäsenille ja sotilaille, ja aseet paukkuivat myös lumilla. Tarjolla oli muun muassa “yhdistettyä hiihtoa ja kenttäampumista” sekä “estehiihtoa ja ampumista”. Raveilla ja ratsastuksella kosiskeltiin katsomoihin kaupungin herrasväkeä.

Tapahtumia järjestettiin eri puolilla kaupunkia: Pohjoisrannan luistinradalla, Töölön Pallokentällä, Hippodromilla ”Bolliksen” naapurissa, Huopalahden ampumaradalla, Eläintarhan kentällä ja Alppilan hyppyrimäessä. Hiihtokilpailuihin sisältyi myös 200 km:n viestihiihto Virolahdelta Helsinkiin.

Ammuntakilpailut järjestettiin Huopalahdessa Suomen Metsästysyhdistyksen majalla.

Kyse oli leimallisesti valkoisen Suomen kisoista. Vasta perustetun Työväen Urheiluliiton jäsenet eivät olleet tervetulleita, kuten eivät muutkaan sisällissodan hävinneellä puolella taistelleet. Myös kielipolitiikka veti rajalinjoja. Talvikisat olivat ruotsinkielisen keskusjärjestön Svenska Finlands Idrottsförbundin hanke, jolle suomenkieliset urheilupiirit lämpenivät vasta kun valtionhoitaja, kenraali Mannerheim oli saatu kisojen suojelijaksi. Aloitteentekijä kisoille oli insinööri Walter Flander, Palloliittoakin perustamassa ollut urheilumies, joka halusi Suomeen Pohjoismaisten kisojen kaltaisen suuren urheilutapahtuman.

Järjestelytoimikunnassa oli mukana monia tunnettuja urheilumiehiä.

Talvikisojen urheilutapahtumista suurimman huomion saivat kaksi Töölön Pallokentällä pelattua jääpallo-ottelua. Tuhansien katsojien edessä kohtasivat ensin Viipurin Bandy & Jalkapalloseura (Sudet) ja IFK Uppsala. Uppsala vei sankassa lumisateessa voiton lukemin 4-1 ja koppasi vuodeksi itselleen arvostetun Polyteekkarien kiertopalkinnon. Kaksi päivää myöhemmin pitkälti samat joukkueet pelasivat uudestaan, tällä kertaa selkeämmässä säässä. Tälle 23. helmikuuta 1919 pelatulle ottelulla annettiin Suomen ensimmäisen jääpallomaaottelun arvo. Yli 5000 katsojan riemuksi voiton otti tällä kertaa kotijoukkue, jälleen lukemin 4-1. Merkillepantava tapahtuma oli myös miesten jääpallo-otteluiden välipäivälle sijoitettu naisten jääpallo-ottelu, jossa kohtasivat Åbo Simklubben ja Kiffen.

Viipurin Sudet vuonna 1919

”Polytekarpytsen” kuuluu nykyisin Suomen Jalkapallomuseon kokoelmiin.

Muissa urheilumuodoissa suomalaismenestystä saavutettiin hiihdossa ja pika- ja taitoluistelussa. Manne Vuorinen voitti 60 km:n hiihdon ja 30 km:llä Santeri Tasa ja Tapani Niku hiihtivät kaksoisvoittoon. Tähtipari Ludovika ja Walter Jakobsson voitti pariluistelun ja kotikulmillaan luistellut Julius Skutnabb kolme matkaa ja yhteiskilpailun pikaluistelussa. Myöhemmin kaikista kolmesta tuli olympiavoittajia, Jakobssoneista jo seuraavana vuonna Antwerpenissa.

Ludovika ja Walter Jakobsson Suomen Talvikisoissa 1919.

Mäkikisan ykköseksi hyppäsi odotetusti Norjan Jacob Tullin Thams. Pisimmälle Alppilan mäestä leiskautti hänen maanmiehensä Christensen (27,5 m). Ruotsalaisurheilijoista eniten säväytti taitoluistelija Gillis Grafström, tuleva kolminkertainen olympiavoittaja (1920, 1924 ja 1928).

Alppilan hyppyrimäki. Kuva tuntemattomasta kilpailusta 1910-1920-luvulla.

Talvikisat värittivät sodasta toipuvan pääkaupungin kaupunkikuvaa. Ravintola Kappelissa Esplanadin puistossa oli esillä suksinäyttely, jonka suurimmasta osastosta vastasi A.B. Sportartiklar/Urheilutarpeita Oy (myöh. Karhu). Urheilumielisille säätyläisille riitti ohjelmaa iltaisinkin. Useat pääkaupungissa vaikuttavat urheilujärjestöt ja -klubit ajoittivat juhlakokouksensa ja -illallisensa kisojen yhteyteen. Niillä, jotka eivät päässeet kisakatsomoihin, oli harvinainen ja aikaansa edellä ollut tilaisuus nähdä urheilutapahtumia myös jälkikäteen. VPK:n talossa Hakasalmenkatu 3:ssa sijainneen elokuvateatteri Pallaksen valkokankaalla esitettiin edellisten kisapäivien tapahtumista koostettuja filmejä.

Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema, 1889 valmistunut (ja 1967 purettu) VPK:n talo osoitteessa Hakasalmenkatu 3 (nyk. Keskuskatu 7). Elokuvateatteri Pallas sijaitsi talossa Talvikisojen aikaan. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

 

Kisojen päättäjäiset järjestettiin ääriään myöten täydessä Svenska Teaternissa viimeistä kisapäivää edeltävänä iltana. ”Tuskinpa koskaan ennen lienee maassamme ollut koolla näin loistavaa seuraa urheilun merkeissä”, kirjoitti Suomen Urheilulehti talvikisoille omistetussa numerossaan. Palkintojenjakajien virkaa toimittivat valtionhoitaja Mannerheim, sotaministeri Rudolf Walden ja konsuli Ernst Krogius. Läsnäolollaan tilaisuutta kunnioittivat useat muutkin politiikan ja kulttuurin merkkihenkilöt. Juhlista tavattiin mm. oopperalaulaja Aino Ackté.

Urheilulehti piti kisoja onnistuneina mutta ei vaivautunut peittelemään pinnan alla kyteviä kielikaunoja. ”Tässä kuten muissakin talvikisojen juhlissa tunsi suomalainen olevansa kuin orpona vieraalla maalla”, valitteli lehti päättäjäisraportissaan ja sivalsi, ettei palkintojaossa puhutusta suomesta tahtonut saada edes selvää.

Jouni Lavikainen

Lähteet:

Suomen Urheilulehti no 7-9/1919
Uusi Suomi 16.2.1919
Finlands Vinterspel 1919, SFI 1920.
Alaja, Erkki: Bollis. Teos 2015.
Kanerva, Juha ja Tikander, Vesa: Havuja perkele! Fitra 2017