Olympialaiset

Rooman olympiakisoista oli vierähtänyt neljä vuotta. Kitkerät Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton ja Työväen Urheiluliiton väliset riidat osanotto-oikeuksista olivat yhä urheiluväen mielissä. Rooman kisoista rannalle jäänyt Euroopan mestarinyrkkeilijä Olli Mäki oli ryhtynyt ammattilaiseksi, ja SVUL:n nimi oli vaihtunut Suomen Valtakunnan Urheiluliitoksi järjestön kansainväliseen kilpaurheiluluun liittynyttä valta-asemaa korostaen. Vuosina 1962 ja 1963 erimielisyydet TUL:n ja lajiliittojen välillä […]

Japani halusi päästä irti sotasyyllisyyden verenpunaisesta leimasta. Olympiakisat 1964 olivatkin Tokiolle ja Japanille näyteikkuna maailmalle sekä valtaisa henkinen käännekohta. Toisen maailmansodan traumat häivytettiin taka-alalle, kun kisat valjastettiin rauhan asialle, sodanjälkeisen Japanin talousihmeen esittelyyn sekä Japanin historian kertaamiseen imperialismia edeltäneeltä ajalta. Olympialaisten järjestäminen merkitsi Japanille uudelleensyntyä hyväksytyksi jäseneksi globaaliin maailmaan, missä ei kuitenkaan ollut menossa mikään […]

Urheilumuseon Olympiastadion-näyttelyssä on esillä kuokka. Vaatimattoman näköinen työkalu oli tärkeässä roolissa pikajuoksun kehityksessä huippu-urheilun alkuvuosikymmeninä. Kuokkaa tarvittiin lähtökuoppien kaivamiseen 1900-luvun alkupuoliskolla, ja se olikin pikajuoksijoiden luottovaruste vuosikymmenten ajan. Pikajuoksussa se, mitä tapahtuu ennen lähtöä ja juuri lähdön hetkellä on äärimmäisen tärkeää. Kun juostaan lyhyitä matkoja, joissa erot jäävät alle sekunteihin, hyvällä lähtöasennolla ja onnistuneella ponnistuksella […]

Sylvi Saimo on ensimmäinen kesäolympialaisissa kultaa voittanut suomalaisnainen. Saimo meloi voittajaksi Helsingin olympialaisten 1952 kajakkiyksiköiden 500 metrin kilpailussa. Tiukassa kilvassa Taivallahden vesillä taakse jäivät Itävallan Gertrude Liebhart ja Neuvostoliiton Nina Savina. Laatokan rannoilla varttuneen, evakkona Hämeenlinnaan muuttaneen ja myöhemmin Laukaaseen kotiutuneen Saimon urheilu-ura kuvasti aikakauttaan, jota leimasivat sota ja jälleenrakennus. 37-vuotiaana olympiavoittajaksi nousseen Saimon menestys […]

Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjoista kertovan blogitekstimme ensimmäisessä osassa kuljettiin Hakulisen matkassa sotavuosista Oslon olympialaisiin 1952. Toinen osa vie lukijansa olympiavoiton jälkimainingeista aina hiihtäjätähden elämän viimeiseen päivään saakka. Olympiavoittaja, maailmanmestari, metsäteknikko, aviomies, isä Haave olympiavoitosta oli täyttynyt, muttei harjoittelu siihen loppunut. Hakulinen harjoitteli tuttuun tapaan, mutta mielessä kypsyi myös ajatus toisen haaveen täyttämisestä, Evon metsäkouluun hakemisesta. Lyhyen […]

Mestarihiihtäjä Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjat kuuluvat Urheilumuseon arkiston helmiin. Päiväkirjamerkinnät avaavat ikkunan intohimoisen harjoittelijan arkeen. Hakulisesta kertovan blogitekstin ensimmäisessä osassa kuljemme hiihtäjän matkassa sotavuosista Oslon talviolympialaisiin 1952. 6.3.1939 ”Mie en ollu oikein kunnossa. Vaan sain mie ne eillä lähteneet kii ja mänin sivuhu. Ne männiit niin hiljaa niitä ylämäkiä. Ne jäivät paljon eikä noita näkynyt ennenku […]

Antwerpenin olympiakisojen suomalaisesitykset alkoivat huhtikuun 25. päivänä 1920, kun varatuomari Sakari Ilmanen piirsi luistimellaan pakolliset kuvionsa Palais de Glacen jäähän, ja päättyivät syyskuun 10. päivänä, kun eversti Oskar Vilkama pudotti kenttäratsastuksen päätösosuudella kolme ensimmäistä estettä ja suistui neljännellä itse hevosensa selästä taittaen käsivartensa. Näiden päivien välissä suomalaiset yllättivät koko urheilua seuraavan maailman keräämällä 15 kultamitalia, 10 hopeaa ja 9 pronssia.

Hiljainen itätuuli kuljetti savua ja tuhkaa Vienan Karjalan palavilta rahkasoilta Päijänteelle saakka. Samalla Suomen voitokas olympiajoukkue marssi Euroopassa kohti kotimaata.

Antwerpenin olympialaisten jalkapalloturnaus oli kuin koko kisat pienoiskoossa: kehnosti järjestetty, tuomaripelin värittämä näytelmä, jonka voittaja selvitettiin finaalissa, jota ei pelattu loppuun. Silti turnaus jätti jotakin pysyvää lajin historiaan.

Sata vuotta sitten Belgian Antwerpenissa vedettiin köyttä viimeistä kertaa olympialaisten historiassa. Tämä kahdeksanmiehisten joukkueiden voimainnäytös oli kisojen ohjelmassa viisi kertaa vuosina 1900–1920. Säännöt olivat varsin yksinkertaiset, vedettiin viisi minuutti koettaen saada vastapuolen joukkuetta liikkumaan kuusi jalkaa (1,8 metriä). Mikäli kumpikaan ei ajan puitteissa tähän kyennyt, pidemmälle toista vetänyt joukkue voitti.