Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
11.07.2018
Urheilumuseo

Tarinoita jalkapallon MM-kisoista osa 5: Someaikaan

MM-kisasarjamme päätösosassa seikkailevat maailmanlopun takia uransa lopettanut maalivahti, MM-kisoissa tekemänsä maalinsa takia seurastaan lähtöpassin saanut hyökkääjä ja historiallisen korttihattutempun tehnyt tuomari. 2000-luvun digitaalisen vallankumouksen myötä MM-kisojen seuraaminen ei enää ole sidoksissa aikaan tai paikkaan.

1998: MM-sankarista erakoksi

Argentiinan ja Englannin puolivälieräottelu Ranskan MM-kisoissa muistetaan 18-vuotiaan ihmepojan, Michael Owenin, soolomaalista, David Beckhamin ulosajosta ja rangaistuspotkukilpailusta, jossa Argentiinan torjui jatkoon maalivahti Carlos Roa. Urallaan jyrkässä nousukiidossa ollut Mallorcan maalivahti koppasi seuraavalla kaudella Espanjan liigan Zamora-palkinnon vähiten maaleja suhteessa pelattuihin otteluihin päästäneenä maalivahtina.

Roa oli sankari, jollaista jalkapallohullussa Argentiinassa oli tuskin koskaan ollut. Hän noudatti tiukkaa kasvisruokavaliota, mikä oli lihaisia pihvejä rakastavassa maassa sen verran erikoista, että häntä alettiin kutsua lempinimellä lechuga (salaatti). Lisäksi Roa oli harras seitsemännen päivän adventisti.

Totutut kaavat olivat miehen pelaajaurasta kaukana. Uransa alussa Roa sairastui malariaan seurajoukkueensa Racing Clubin kiertueella Kongossa. Mallorcan valmistautuessa kauteen 1999/2000 30-vuotias maalivahti ilmoitti yllättäen lopettavansa uransa. Syynä oli lähestyvä vuosituhannen vaihde, jolloin Roa uskoi maailmanlopun koittavan. Hän halusi viettää viimeiset hetkensä maan päällä etsien henkistä yhteyttä Jumalan kanssa. Tätä varten hän matkusti takaisin kotimaahansa ja eristäytyi syrjäiseen retriittiin Córdoban maakunnassa.

Kun maailmanloppu ei tullutkaan, Roa jatkoi uraansa. Maajoukkuepaitaa hän ei enää pukenut päälleen, ja Mallorcassakin suuruudenpäivät olivat takana. Uskonnollisen vakaumuksensa takia Roa kieltäytyi pelaamasta lauantaisin, jolloin oli adventistien viikoittainen lepopäivä. Siirryttyään Albaceteen Roalla diagnosoitiin kivessyöpä, josta hän toipui vuoden intensiivisten kemoterapiahoitojen jälkeen. Pelaajauransa jälkeen hän on työskennellyt maalivahtivalmentajana maajoukkueaikojensa pelikaverin, Matías Almeydan, valmentamissa seuroissa: River Platessa, Banfieldissa ja Meksikon liigan Guadalajarassa.

2002: Lähtöpasseja

Etelä-Korean valtasi kesällä 2002 ennenkuulumaton jalkapallokuume. Epäilykset isäntämaan tason riittävyydestä Japanin kanssa jaetuissa MM-kisoissa haihtuivat jo avausottelussa, jossa kokenut kisakävijä Puola kaatui 2-0. Etelä-Korean seuratuin pelaaja oli Ahn Jung-hwan, kotimaassaan pop-tähden suosion omannut hyökkääjä, joka seuratasolla edusti italialaista Perugiaa.

Neljännesvälierässä Etelä-Korean vastustajaksi tuli juuri Italia. Jo muutaman minuutin kuluttua pelin alusta stadionin punainen yleisömeri kohahti, kun ecuadorilainen erotuomari Byron Moreno vihelsi rangaistuspotkun Etelä-Korealle. Vetovastuun otti Ahn, jonka yrityksen Gianluigi Buffon kuitenkin torjui.

Tapahtumarikas ottelu eteni jatkoajalle lukemissa 1-1. Jatkoajan tapahtumat antoivat runsaasti aihetta peri-italialaisille salaliittoteorioille. Damiano Tommasin maali hylättiin kyseenalaisesti paitsiona, ja Francesco Totti sai toisen keltaisen kortin sukelluksesta rangaistusalueella, vaikka näytti tulleen rikotuksi. Kolme minuuttia ennen loppua Lee Young-pyon keskitys leijaili yli Paolo Maldinin pään, ja Ahn puski pallon maalin. Kultaisen maalin myötä peli päättyi siihen, ja Italian lähtöpassit voitiin leimata.

Seuraavana päivänä Italian sanomalehdet kirkuivat maan kokemaa vääryyttä. Perugian presidentti Luciano Gaucci ilmoitti, ettei Ahnilla olisi hänen seuraansa enää mitään asiaa. Myöhemmin Gaucci perui puheitaan ja tarjosi Ahnille jatkosopimusta. Korealaistähti oli kuitenkin saanut Italiasta tarpeekseen ja jatkoi uraansa Japanin J-liigan Shimizu S-Pulsessa.

2006: Kolme keltaista

Kroatia-Australia oli jo lähtökohdiltaan kiinnostava kamppailu. Siirtolaisuuden virrat olivat luoneet maiden välille tiiviit yhteydet. Neljällä australialaispelaajalla oli sukujuuria Kroatiassa, ja kolme Kroatian pelaajaa oli syntynyt Australiassa. Lisäksi kummallakin joukkueella oli mahdollisuudet jatkoon. Ottelun päätuomarina oli kokenut englantilainen oikeudenjakaja, Graham Poll.

Viimeisen kymmenminuuttisen koittaessa tilanne oli 2-2. Kroatian Dario Šimić näki viisi minuuttia ennen loppua punaista, ja vain kaksi minuuttia myöhemmin Poll ajoi ulos Australian Brett Emertonin. Loppuminuutit huipensivat kaoottisen pelin Pollin kannalta kiusallisella tavalla. Kroatian Stjepan Tomas pelasi palloa kädellään rangaistusalueella, mutta vihellystä ei kuulunut. Lisäajalla Poll antoi puolustaja Josip Šimunićille – yhdelle Kroatian joukkueen Australiassa syntyneistä pelaajista – toisen varoituksen, mutta unohti ajaa hänet ulos. Lisäajan vedellessä viimeisiään pallo oli lipumassa Kroatian maaliin kolmannen kerran, kun Poll vihelsi pelin päättyneeksi – juuri ennen kuin pallo ylitti maalilinjan. Ottelu päättyi tasatulokseen 2–2, mikä toi jatkopaikan Australialle. Pelin jälkeisissä hulinoissa Poll näytti Šimunićille keltaista korttia kolmannen kerran muistaen tällä kertaa nostaa perään myös punaisen kortin.

MM-kisahistoriaan jäänyt korttihattutemppu jäi odotetusti Pollin viimeiseksi teoksi kansainvälisissä lopputurnauksissa. Näin hän osoitti todeksi oman lausuntonsa erotuomareista ennen kisoja: ”jos teet pelissä ison virheen, se on viimeinen pelisi”.

2010: Ranskalainen kapina

Ennusmerkit olivat olemassa jo kuukausia ennen lopputurnausta Etelä-Afrikassa. Edelliskisojen finalistimaa Ranska oli selviytynyt MM-kisoihin ilmiselvän tuomarivirheen turvin, kun Thierry Henry oli jatkokarsinnassa Irlantia vastaan ottanut pallon kädellään mukaansa ja syöttänyt sitten William Gallasille, joka oli tehnyt ratkaisevan maalin. Eric Cantona oli luonnehtinut päävalmentaja Raymond Domenechia Ranskan huonoimmaksi johtajaksi sitten Ludvig XVI:n. Huhuttiin klikeistä ja kiusaamisesta. Kisojen alla neljä pelaajaa jäi kiinni alaikäiseltä prostituoidulta ostetuista palveluista.

Ranskan jäätyä avausottelussaan maalittomaan tasapeliin Uruguayn kanssa ja hävittyä sitten surkean esityksen jälkeen Meksikolle kipinä roihahti kapinaksi. Nicolas Anelka oli vaihdettu kentältä Meksiko-ottelun tauolla, ja pelin jälkeen kävi ilmi, että vaihdon syynä oli Domenechin solvaaminen pukukopissa. Muun joukkueen sympatiat olivat hyllytetyn Anelkan puolella. Pelaajat vetäytyivät harjoituksissa joukkueen bussiin, vetivät verhot alas ja laativat kapinakenraali Patrice Evran johdolla valmentajalleen kirjallisen lausunnon, jossa he ilmoittivat tukevansa Anelkaa ja kieltäytyvänsä harjoittelemasta. Viimeisen ottelunsa riitainen joukkue hävisi Etelä-Afrikalle 1–2.

Nöyryytetty jalkapallomaa pesi kisojen jälkipyykkiä kuukausia. Ranskan jalkapalloliiton puheenjohtaja Jean-Pierre Escalettes ilmoitti erostaan joukkueen palattua kotimaahan. Domenechin pestin päättyminen oli ollut tiedossa jo aiemmin. Kuulustelujen jälkeen kapinaringin ydin tarkentui viiteen pelaajaan, joista pisimmän pelikiellon sai Anelka. ”Nämä ihmiset ovat klovneja. Kuolen nauruun”, kuittasi 18 ottelun pannansa Anelka, ilmoittaen samalla maajoukkueuransa päättyneen.

MM-kisat 1998–2018 Suomessa

Vuosituhannen vaihteessa jalkapallon arvokisojen mediasisällöt olivat perinteisten medioiden kohdalla vakiintuneet nykyisiin muotoihinsa: suorat TV-ottelulähetykset kaikista paitsi päällekkäisistä otteluista, kisastudiot, satamäärin lehtijuttuja, urheilulehtien perusteelliset kisaennakot. Yhdysvaltojen MM-kisojen 1994 ja Ranskan 1998 välillä oli kuitenkin yksi merkittävä ero: 1990-luvun puolivälissä maailmanlaajuisen läpimurron tehnyt internet. Ranskan MM-kisoilla oli jo virallinen kisasivustonsa, ja kisoja puitiin lukuisilla erikielisillä sivustoilla ja keskustelupalstoilla.

Internet tarjosi mahdollisuuden paitsi tiedonhankintaan myös mielipiteiden vaihtoon. Uutta keskustelukulttuuria ihmeteltiin Helsingin Sanomien palstoilla asti. “Kisat herättävät intohimoja myös Suomessa, vaikka Suomi ei olekaan mukana kisoissa”, kirjoitti toimittaja Reijo Hakola HS:n jutussaan “Jalkapallohuumaa verkossa” 12. kesäkuuta 1998. “Esimerkiksi Soccernetin futisfoorumissa käytiin torstaiaamuna kiivasta mielipiteenvaihtoa kisojen avausottelusta Brasilia-Skotlanti. Marko sai aikaan kipakan keskustelun ilmoittamalla, että Ronaldo on tasan yhtä hyvä kuin ‘amputoitu kameli’. ‘Ei ollut hääppöinen esitys mieheltä, jota niin kovin hehkutetaan maailman parhaaksi’, Marko kirjoitti. Markon tölväisy tuotti muutamassa kymmenessä minuutissa puheenvuoroja Ronaldon puolustukseksi.”

World Wide Web oli vasta alkusoittoa: 2000-luvulla globaali mediamaisema on mullistanut urheilun seuraamisen. Digitalisaation myötä jalkapallon MM-kisat eivät enää ole vain olohuoneissamme, vaan myös taskuissamme. Vaikka valtavirtaa olevat alustat ovat edelleen sohva ja televisio, yhä useampi katsoo pelejä älypuhelimestaan tai tabletistaan. Sosiaalisen median murros on pirstonut perinteisen median roolin julkisuuden portinvartijana ja tehnyt käyttäjistään sisällöntuottajia, joiden viestit leviävät hetkessä ympäri maailman. MM-kisojen neljän vuoden sykli havainnollistaa muutoksen nopeutta. Vielä Saksan MM-kisojen aikaan 2006 Facebook, Twitter ja YouTube olivat pitkälti tuntemattomia. Kahdeksan vuotta myöhemmin 35,6 miljoonaa twittertiliä visersi sisältöä niiden kahden tunnin ajan, kun Saksa murjoi Brasiliaa MM-välierässä Maracanãlla.

Some synnyttää nopeasti leviäviä ja yhtä nopeasti unohtuvia ilmöitä sekä tarjoaa yhteyden katsojien ja pelaajien välille. Meneillään olevissa Venäjän MM-kisoissa eniten huomiota saaneesta somejulkaisusta on toistaiseksi vastuussa Ranskan hyökkääjä Antoine Griezmann. Griezmannin Instagram-tilillä julkaistu kuva Griezmannista ja Kylian Mbappésta tuulettamassa maalia Argentiinaa vastaan on kerännyt tykkäyksiä jo lähes kaksi miljoonaa. Mahdollisuuksia olisi vielä suurempaankin määrään, sillä seuraajia Griezmannilla on 17,9 miljoonaa.

Päätämme MM-futissarjamme Internetin nopeasta muutoksesta kertoviin kuvakaappauksiin MM-kisojen virallisilta nettisivuilta 1998, 2002, 2006, 2010, 2014 ja 2018. (lähde: Wayback Machine).

 

 

FIFATV:n pätkiä MM-finaaleista 1998–2014.

Brasilia- Ranska, 1998.
Saksa-Brasilia, 2002.
Italia-Ranska, 2006.
Hollanti-Espanja, 2010.
Saksa-Argentiina, 2014.

Jouni Lavikainen