Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
27.05.2013
Kalle Rantala

Urheilua elävissä kuvissa

Urheilumediasta puhuttaessa unohtuu usein, että valkokankaalla
näkyneet uutiskatsaukset, valistusfilmit ja kokoillan elokuvat ovat muovanneet
käsityksiä urheilusta ja ruumiillisuudesta. 2010-luvulla ajattelua muokkaa
lisäksi se, että elävää kuvaa voi tuottaa lähes kuka tahansa.

Elävät kuvat loihtivat jo 1900-luvun alussa katsojien silmien
eteen kuvia ulkomaisista urheilukilpailuista. Ensimmäiset elokuvat Tukholman
olympiakisoista ehtivät Helsinkiin jo kilpailuiden aikana. Loppuvuoden 1912
kaikkialla Suomessa esitettiin koosteita kisoista. Filmejä päätyi kiertävien
elokuvanesittäjien mukana jopa maaseudulle.
Luonteeltaan dokumentaarisen elokuvan merkitys oli
urheilussakin suuri television aikakauteen asti. Suomen Voimistelu- ja
Urheiluliitto teki maailmansotien välillä elokuvilla urheilupropagandaa, kuten
tuolloin vielä saattoi ujostelematta sanoa. Myös lajiliitot tilasivat omia
elokuviaan, joita kuvasi muun muassa Suomi-Filmi. Pesäpallon esittelyfilmin (1933)
käsikirjoittamiseen osallistui myös pelin kehittänyt Lauri Pihkala.
Voimisteluliiton 1930-luvun alussa teettämä elokuva herätti kiinnostusta Suomen
lisäksi ainakin Norjassa ja Japanissa. Filmissä hyödynnettiin lähikuvia ja hidastustekniikkaa.
Urheilu on taipunut melko heikosti toimiviksi kokoillan
elokuviksi niin Suomessa kuin maailmalla. Urheilun sankaritarinoiden ainekset
ovat riittäneet harvoin kunnon leffan tarpeiksi. Tunnetuin Suomessa ennen
toista maailmansotaa tehty urheiluaiheinen filmatisointi perustuu Urho Karhumäen
Berliinissä 1936 kirjallisuuden kultamitalin voittaneeseen ”Avoveteen”-romaaniin.
Samanniminen elokuva valmistui syksyllä 1939 seuraavan vuoden Helsingin
olympiakisoja ennakoiden. Avoveteen on nähty lukuisia kertoja televisiossa.
Komeimman katsojamäärän elokuva saavutti tammikuussa 1981, kun sen näki liki
kaksi miljoonaa suomalaista.
Sotavuosina mielialaa pitivät yllä osaltaan reipashenkiset
uutiskatsaukset, joissa esiintyi reippaita urheilijoita. Urheilu soveltui hyvin
hienovaraisen vaikuttamisen välineeksi. Urheilijat kertoivat kansan
elinvoimasta ja viestittivät, että sodan keskelläkin yhteiskunnan pyörät
pyörivät.
Sotien jälkeen elokuvat tyydyttivät jälleenrakennusvuosien
viihdenälkää. Filmit rakensivat osaltaan viihdetaiteilija ja olympiasankari Tapio
Rautavaaran julkisuuskuvaa. Näyttelijänä Rautavaara ei ollut omimmalla
kentällään, mutta jäykähköt roolisuoritukset tukivat hänestä muotoutunutta
kuvaa rehtinä suomalaisena miehenä. 
Elokuvat ovat muokanneet vahvasti ihmisten käsityksiä
ruumiillisuudesta. 1930-luvun lopulla käsityksiin vaikuttivat voimallisesti kansallissosialistiseen
estetiikkaan pohjautuvat Leni Riefenstahlin Berliinin kisoista kertovat
elokuvat Olympia I – Kansojen juhla ja Olympia II – Kauneuden juhla
(1938). Ohjaaja sai innostuneen vastaanoton Helsingissä, kun hän vieraili elokuviensa
Suomen ensi-illassa. Riefenstahl yhdisti olympiakisat kerronnassaan sekä
natsien rotuideologiaan että antiikin tarustoon.
Erik von Frenckell ja Risto Orko olisivat halunneet Riefenstahlin
Helsingin 1952 kisojen olympiafilmin ohjaajaksi. Ohjaaja kuitenkin kieltäytyi
vedoten siihen, ettei yltäisi Berliinin saavutuksensa tasolle. Riefenstahlin kiistatta
vaikuttavat Berliini-työt olivat ohjelmistossa Helsingin olympiaviikkojen
aikana, eikä asiaa paheksuttu elokuvien natsiyhteyksistä huolimatta.
Kokoillan elokuvat ovat vaikuttaneet jopa enemmän ihmisten
käsityksiin ruumiillisuudesta kuin dokumentaariset tuotokset. Sylvester
Stallonen tähdittämät Rocky-elokuvat (I–VI, 1976–2006) luovat karskin ja
romantisoidun kuva miehisestä nyrkkeilymaailmasta. James Bond-elokuvat voi
nähdä myös elitistisen extreme-urheilun varhaisena ylistyslauluna. Ja millä
muilla kuin lihaksilla Arnold Schwarzenegger murtautui filmitähdeksi? Olipa
karateleffoista mitä mieltä hyvänsä, niin ne ovat vaikuttaneet käsityksiin
itämaisista kamppailulajeista ja jopa ajatuksiin Aasiasta.
Internet on muuttanut urheiluaiheisten elokuvien medialuonnetta.
Elävien kuvien perinne on yhdistynyt uuteen sosiaaliseen mediaan. Lumilautailuun
ja skeittaukseen kuuluu erottamana osana suoritusten videointi ja kuvallisten
kokemusten jakaminen esimerkiksi Youtubessa.
Internet antaa mahdollisuuden myös omaehtoiseen
televisiotoimintaan. Urheilutapahtuman lähettäminen pienistäkin lajeista
kiinnostuneille kohdeyleisölle onnistuu pienin kustannuksin. Asiaan uppoutuneet
voivat myös kommentoida näkemäänsä ja tuottaa omia
sisältöjään. Laajoja yleisöjä tavoitteleva televisio ei ole vielä täysin kuollut,
mutta ainakin kuvakerronnan harvainvalta on kadonnut.
Jouko Kokkonen