Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
05.02.2013
Urheilumuseo

Urheilumedia – sähkeestä someen

Mielenkiintoinen aihe kieltämättä. Kaikenlaisen median päivittäiskuluttajana on ehkä hyväkin välillä perehtyä syvällisemmin urheilumedian historiaan, ja erityisesti sen muuttumiseen aikojen myötä. Nykypäivän kiihkeärytmisen tiedonvälityksen aikana nousee pieni hymy suupieliin, kun ajattelee tiedonkulkua vaikkapa sata vuotta sitten: suomalaisille niin merkittävien Tukholman olympiakisojen 1912 tärkeimmät uutiset Kolehmaisen ja kumppaneiden saavutuksista luettiin lehdestä vasta päivä kilpailujen jälkeen. Kyllä tämän päivän uutisnälkäiseltä penkkiurheilijalta pinna olisi palanut monta kertaa uutisia odotellessa…

Työnjaossa minulle valikoitui käsittelyn alle lähinnä Yleisradion osuus urheilutiedonvälittäjänä. Yle on ollutkin aikamoisen vaikutusvaltainen tekijä tässä työssä, sillä urheilu oli mukana Ylen lähetyksissä heti alusta lähtien. Vuosikymmenten kuluessa kehitystä on tapahtunut niin tekniikassa kuin ylen roolissa tiedonvälittäjänä. 1920–30-luvuilla haastatteluissa käytettiin hiilimikrofonia, ns. sokeripalaa, joka painoi kolmisen kiloa ja sitä kannattelemaan tarvittiin valjaat. Ihan heppoinen kaveri ei niitä olisi jaksanut mukanaan raahata.

Aivan ensimmäiset urheiluaiheiset ohjelmat olivat lähinnä esitelmiä, joita piti muun muassa maisteri Lauri ”Tahko” Pihkala, tuo omintakeinen (ainakin näin naisnäkökulmasta ajateltuna) urheilun monitoimimies. Hänen vaikutuksestaan urheilua janoava Suomen kansa sai kuulla radiosta esitelmiä urheilusta ja sen osuudesta eri maissa ja mm. luonnonkansojen keskuudessa. Harmi, ettei näitä esitelmiä ole säilynyt jälkipolvien kuultavaksi!? Valistusta kansalle ennen kaikkea!

Kaikki kehittyy ja usein vieläpä parempaan suuntaan – näin myös Ylessä, jonka historia on täynnä mielenkiintoisia vaiheita ja värikkäitä persoonia. Nuo mainiot miehet pienessä lasikopissaan, Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen, tekivät lähtemättömän vaikutuksen aikalaisiin ja monet ovat vieläkin sitä mieltä, että tuo kaksikko on urheiluselostajien parhaimmistoa, ja nykypäivän selostajat eivät pääse lähellekään heidän verbaalisesti värikkäitä selostuksiaan.

Televisio tuli mukaan kuvioihin 60-luvun alussa, mutta esimakua siitä saatiin jo Berliinin olympialaisten yhteydessä, kun ylen reportteri Vuokko Arni kertoili ensivaikutelmiaan näköradiosta. Kaukonäkeminen tapahtui pimeässä huoneessa. Alla oleva linkki vie sinut suoraan tähän tarinaan.

Ylen Elävä arkisto on oikea aarreaitta ja sieltä voi ammentaa aineksia myös tulevaan näyttelyyn. Kuuntelemisiin ja katselemisiin!

Riitta Forsman