Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
21.10.2013
Urheilumuseo

Vapaana vuorilla – lumilautailun syvin olemus?

“Niin kauan kuin ihmiset muistavat lumilautailun juuret ja kunnioittavat takamaita ja sen ympäristöä, on lumilautailun sielu turvassa.” – Tom Sims

Lumilautailussa on monen mielestä kyse ennen kaikkea vapaudesta, hauskanpidosta ja vaaran tunteesta. Kenties parhaiten nämä piirteet toteutuvat vapaalaskussa takamaiden off-piste -rinteillä – kesyttämättömässä ympäristössä, jossa lumilautailu liikuntana, urheiluna ja elämäntapana haki muotojaan jo 1980-luvulla. Vapaalaskussa tarkoituksena on hallita useita lumilautailutyylejä, joiden kautta laskija toteuttaa itseään vuoren rinteillä. Reittivalinnat, laskunopeus ja rinteessä vastaan tulevien luonnonmukaisten esteiden ja pinnanmuotojen hyödyntäminen muodostavat kokonaisvaltaisen laskuelämyksen, joka on täydellisimmillään, kun alustana on ”puuteri” eli kevyt pakkaslumi.
Alive-lehden kansi vuodelta 2000

Vapaalasku on lumilautailun luonteen ja painopisteiden vaihtelun myötä ollut vaarassa muuttua uhanalaiseksi. Kapinallisesta extreme-urheilusta on vähitellen tullut mainstreamiä: lumilautailuparkkeja on jo lähes jokaisessa hiihtokeskuksessa, ja laji on tullut sekä kilpaurheiluna että elämäntapana suurelle yleisölle tutummaksi. Lumilautailun imagoa muutti myös freestyle-lautailun suosion kasvu 2000-luvun alussa, kun muotiin tulivat ”jibbailu” urbaanissa ympäristössä ja temppuilu paipeissa ja bokseissa. Erämaassa laskemisen sijaan moni nuori lumilautailija alkoi haaveilla jatkuvasti korkeammista, pidemmistä ja näyttävämmistä tempuista. Shaun Whiten ja muiden olympialaisissa ja X-Gamesissa menestyneiden tähtien näkyvyys mediassa ruokki myös välineteollisuuden huomiota, mikä jätti vapaalaskun vuosiksi lumilautailuskenen marginaaliin.

Tänä päivänä vuoret kuitenkin houkuttelevat jälleen. Moni freestyle-kilpailuissa menestynyt laskija on siirtynyt parkeilta puuterille hakemaan uutta inspiraatiota lumilautailuun, koska paippien ja parkkien potentiaali tuntuu rajalliselta. Suomalaisista laskijoista muun muassa Antti Autti päätti vuonna 2010 vaihtaa freestylen vapaalaskuun. Yli 10 vuotta kestäneellä kilpaurallaan Autti oli ehtinyt voittaa FIS:n maailmanmestaruuskilpailujen big airin ja half-pipen sekä X-Gamesin superpipen. Monen muun saman valinnan tehneen lumilautailijan tavoin Autti tekee nykyisin lumilautailuelokuvia, joista kolmas, Approach &Attack, ilmestyy vuonna 2014. Autin tapaisten tunnettujen freestyle-nimien siirtyminen vapaalaskuun merkitsee tyylisuuntien välisten raja-aitojen kaatumista, mitä voi pitää hyödyllisenä trendinä koko lajille.

Japanilaisessa lehdessä 1990-luvulla ilmestynyt
lumilautailujuttu, jossa Aleksi Litovaara ja Alexis Parmentier laskevat Niseko
Annupurin puuterilla

Vuorissa vetoaa myös vaara. Vapaalasku on edelleen kiistatta extremeä: laskuihin olennaisesti kuuluvasta etukäteissuunnittelusta huolimatta niiden turvallisuutta ei voi koskaan täysin taata. Jyrkkää ja arvaamatonta rinnettä alas laskeminen vaatii sekä kunnioitusta vuorta kohtaan että pelon hallintaa. Ranskalainen vapaalaskulegenda Xavier de Le Rue kuvaa tunnetta laskun aikana yhdistelmäksi iloa ja jännitystä; laskeminen edellyttää täydellistä keskittymistä siihen, mitä rinteessä tulee seuraavaksi vastaan ja miten siihen pitää reagoida. Vaaran lähdettä on yleensä hyvin vaikea ennakoida. Uhkana ovat esimerkiksi lumivyöryt, joiden uhriksi myös de Le Rue oli lähellä joutua vuonna 2008.

Kuten muunkin lumilautailun, myös vapaalaskun suhde kilpaurheiluun ja lajin kaupallistumiseen on ristiriitainen. Kilpailujen jättäminen takamaiden lumon ja koskemattomissa vuoristomaisemissa laskemisen vuoksi voi helposti nähdä sekä kaupalliset että urheilulliset intressit ohittavana päätöksenä, kuten esimerkiksi ”vapaalaskun kummisedän” Craig Kellyn tapaus osoittaa. Moninkertainen freestyle-maailmanmestari Kelly lopetti kilpalumilautailun 1990-luvun puolivälissä ja torjui miljoonien dollarien arvoiset yhteistyösopimukset voidakseen lähteä takamaille vapaalaskijaksi ja erämaa- ja lumilautailuoppaaksi. Vuonna 2003 lumivyöryssä traagisesti menehtynyt Kelly on lautailupiireissä myyttisen maineen saanut hahmo, joka määritteli lumilautailua uudelleen omapäisillä, trendien vastaisilla ratkaisuillaan ja muutti näin koko lajin suuntaa.

Vapaalasku ei kuitenkaan ole vapaata rahasta eikä kilpailuista. Välineteollisuudella on lumilautailun taustalla ja sen kehityksessä hyvin merkittävä rooli, mitä ei ammattilaislaskijoiden tähdittämissä elokuvissa voi välttyä huomaamasta. Teollisuuden ja median kiinnostus on elinehto sille, että 2000-luvun alun aallonpohja vapaalaskun suosiossa ei toistu tulevaisuudessa. Myös ympäri maailmaa järjestettävät kilpailut ovat tässä suhteessa tärkeitä, vaikka kaikki vapaalaskijat eivät niissä menestymistä tavoittelisikaan. Viime vuosina elpynyt Freeride World Tour ja vuonna 2010 kilpailukartalle palannut King of the Hill Alaskassa, vapaalaskun mekassa, keräävät jälleen lumilautailun tunnetuimpia nimiä mittaamaan taitojaan, mikä luo positiivista virettä koko lajiin. Viime kädessä vapaalaskun selviäminen ei kuitenkaan riipu media-hypestä. Hardcore-laskijat ovat vuorilla siitä riippumatta.

”Toivon kääntäväni puuteria vielä kahdeksankymppisenä. Liitytkö seuraani?” – Chuck Barfoot

Jouni Lavikainen

(Sitaatit We Ride – The Story of Snowboarding -elokuvasta. Kuvat Aleksi Litovaaran lehtileikekokoelmasta.)