Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
21.10.2013
Urheilumuseo

Vapaana vuorilla – lumilautailun syvin olemus?

“Niin kauan kuin ihmiset muistavat lumilautailun juuret ja
kunnioittavat takamaita ja sen ympäristöä, on lumilautailun sielu turvassa.” –
Tom Sims

Lumilautailussa on monen mielestä kyse ennen kaikkea vapaudesta,
hauskanpidosta ja vaaran tunteesta. Kenties parhaiten nämä piirteet toteutuvat vapaalaskussa
takamaiden off-piste -rinteillä – kesyttämättömässä ympäristössä, jossa
lumilautailu liikuntana, urheiluna ja elämäntapana haki muotojaan jo
1980-luvulla. Vapaalaskussa tarkoituksena on hallita useita
lumilautailutyylejä, joiden kautta laskija toteuttaa itseään vuoren rinteillä.
Reittivalinnat, laskunopeus ja rinteessä vastaan tulevien luonnonmukaisten
esteiden ja pinnanmuotojen hyödyntäminen muodostavat kokonaisvaltaisen
laskuelämyksen, joka on täydellisimmillään, kun alustana on ”puuteri” eli kevyt
pakkaslumi.
Alive-lehden kansi vuodelta 2000
Vapaalasku on lumilautailun luonteen ja painopisteiden
vaihtelun myötä ollut vaarassa muuttua uhanalaiseksi. Kapinallisesta
extreme-urheilusta on vähitellen tullut mainstreamiä: lumilautailuparkkeja on
jo lähes jokaisessa hiihtokeskuksessa, ja laji on tullut sekä kilpaurheiluna
että elämäntapana suurelle yleisölle tutummaksi. Lumilautailun imagoa muutti
myös freestyle-lautailun suosion kasvu 2000-luvun alussa, kun muotiin tulivat
”jibbailu” urbaanissa ympäristössä ja temppuilu paipeissa ja bokseissa.
Erämaassa laskemisen sijaan moni nuori lumilautailija alkoi haaveilla
jatkuvasti korkeammista, pidemmistä ja näyttävämmistä tempuista. Shaun Whiten
ja muiden olympialaisissa ja X-Gamesissa menestyneiden tähtien näkyvyys
mediassa ruokki myös välineteollisuuden huomiota, mikä jätti vapaalaskun
vuosiksi lumilautailuskenen marginaaliin.
Tänä päivänä vuoret kuitenkin houkuttelevat jälleen. Moni freestyle-kilpailuissa
menestynyt laskija on siirtynyt parkeilta puuterille hakemaan uutta
inspiraatiota lumilautailuun, koska paippien ja parkkien potentiaali tuntuu
rajalliselta. Suomalaisista laskijoista muun muassa Antti Autti päätti vuonna
2010 vaihtaa freestylen vapaalaskuun. Yli 10 vuotta kestäneellä kilpaurallaan
Autti oli ehtinyt voittaa FIS:n maailmanmestaruuskilpailujen big airin ja half-pipen
sekä X-Gamesin superpipen. Monen muun saman valinnan tehneen lumilautailijan
tavoin Autti tekee nykyisin lumilautailuelokuvia, joista kolmas, Approach &Attack, ilmestyy vuonna 2014. Autin tapaisten tunnettujen freestyle-nimien
siirtyminen vapaalaskuun merkitsee tyylisuuntien välisten raja-aitojen
kaatumista, mitä voi pitää hyödyllisenä trendinä koko lajille.
Japanilaisessa lehdessä 1990-luvulla ilmestynyt
lumilautailujuttu, jossa Aleksi Litovaara ja Alexis Parmentier laskevat Niseko
Annupurin puuterilla
Vuorissa vetoaa myös vaara. Vapaalasku on edelleen kiistatta
extremeä: laskuihin olennaisesti kuuluvasta etukäteissuunnittelusta huolimatta
niiden turvallisuutta ei voi koskaan täysin taata. Jyrkkää ja arvaamatonta
rinnettä alas laskeminen vaatii sekä kunnioitusta vuorta kohtaan että pelon
hallintaa. Ranskalainen vapaalaskulegenda Xavier de Le Rue kuvaa tunnetta
laskun aikana yhdistelmäksi iloa ja jännitystä; laskeminen edellyttää täydellistä
keskittymistä siihen, mitä rinteessä tulee seuraavaksi vastaan ja miten siihen
pitää reagoida. Vaaran lähdettä on yleensä hyvin vaikea ennakoida. Uhkana ovat
esimerkiksi lumivyöryt, joiden uhriksi myös de Le Rue oli lähellä joutua vuonna 2008.
Kuten muunkin lumilautailun, myös vapaalaskun suhde
kilpaurheiluun ja lajin kaupallistumiseen on ristiriitainen. Kilpailujen
jättäminen takamaiden lumon ja koskemattomissa vuoristomaisemissa laskemisen
vuoksi voi helposti nähdä sekä kaupalliset että urheilulliset intressit
ohittavana päätöksenä, kuten esimerkiksi ”vapaalaskun kummisedän” Craig Kellyn tapaus
osoittaa. Moninkertainen freestyle-maailmanmestari Kelly lopetti
kilpalumilautailun 1990-luvun puolivälissä ja torjui miljoonien dollarien
arvoiset yhteistyösopimukset voidakseen lähteä takamaille vapaalaskijaksi ja erämaa-
ja lumilautailuoppaaksi. Vuonna 2003 lumivyöryssä traagisesti menehtynyt Kelly
on lautailupiireissä myyttisen maineen saanut hahmo, joka määritteli
lumilautailua uudelleen omapäisillä, trendien vastaisilla ratkaisuillaan ja
muutti näin koko lajin suuntaa.
Vapaalasku ei kuitenkaan ole vapaata rahasta eikä
kilpailuista. Välineteollisuudella on lumilautailun taustalla ja sen kehityksessä
hyvin merkittävä rooli, mitä ei ammattilaislaskijoiden tähdittämissä elokuvissa
voi välttyä huomaamasta. Teollisuuden ja median kiinnostus on elinehto sille,
että 2000-luvun alun aallonpohja vapaalaskun suosiossa ei toistu
tulevaisuudessa. Myös ympäri maailmaa järjestettävät kilpailut ovat tässä
suhteessa tärkeitä, vaikka kaikki vapaalaskijat eivät niissä menestymistä tavoittelisikaan.
Viime vuosina elpynyt Freeride World Tour ja vuonna 2010 kilpailukartalle palannut
King of the Hill Alaskassa, vapaalaskun mekassa, keräävät jälleen lumilautailun
tunnetuimpia nimiä mittaamaan taitojaan, mikä luo positiivista virettä koko
lajiin. Viime kädessä vapaalaskun selviäminen ei kuitenkaan riipu media-hypestä.
Hardcore-laskijat ovat vuorilla siitä riippumatta.
”Toivon kääntäväni puuteria vielä kahdeksankymppisenä. Liitytkö
seuraani?” – Chuck Barfoot
Jouni Lavikainen
(Sitaatit We
Ride – The Story of Snowboarding
-elokuvasta. Kuvat Aleksi Litovaaran lehtileikekokoelmasta.)