Skip to content

Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007 Maailmanennätys / Pekka Koskela / 1000 m pikaluistelu / 1.07,00 / Salt Lake City 2007

01.07,00
10.01.2014
Kalle Rantala

Varastokertomuksia: Koripallotarinaa

Koripalloliiton perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi kerromme hieman lajin alkuajoista Suomessa sekä museon vanhimmasta koripallosta, jonka lahjoitettiin kokoelmiin 1940-luvun alussa. Pallo on valmistettu useasta toisiinsa kiinni ommelluista nahkasuikaleista. Pallossa on ollut myös sisäkumi, jota ei kuitenkaan enää ole, vaan se on ontto sisältä. Sisäkumia varten on yhteen saumaan jätetty noin 7 cm pituinen aukko, joka on nyöritetty nahkanarulla kiinni. Pallossa lukee hyvin himmeällä Suomen Koripalloliitto, joka mitä ilmeisimmin on sen museoon toimittanut.

Museon pallo on hyvin samankaltainen, kuin sodanaikainen koripallo, jota Veikko Karen muistelee Erkki Vasaran kirjassa Koritalkoot näin: ”Silloiset pallot ommeltiin nahkasuikaleista, isommiksi vain kuin jalkapallo. Eivätkä ne pysyneet pitempään pyöreinä koviksi pumpattuina. Etenkin sisäkumin täyttönavan päälle nyöritettävä vahvistettu päällishalkio oli ongelmallinen, samoin kuin nahkapalojen keskinäinen venymiskyky. Monasti pelattiin pallolla, jossa punainen sisäkumi pullisteli piikkilankaompeleen repeämästä. Saattoivatpa hiekanjyvät ym., kun pelattiin ulkona, puhkaista sisäkumin ja pelaajan käteen ilmaantui pelivälineeksi kesken kaiken kumivuorattu rukkanen.”

Urheilumuseon
kokoelmien vanhin koripallo on 1940-luvulta.

Suomeen laji kulkeutui 1920-luvun loppupuolella, mutta jo tätä ennen Suomessa oli toki palloa heitelty koriin. Pelin luonne ja välineet poikkesivat kuitenkin melkoisesti niin sanotusta virallisesta koripallosta. Suurimpana eroavaisuutena voisi pitää ehkä umpikoria, johon palloa tähdättiin. Onnistumisen jälkeen tarvittiin keppiä, jolla pallo tökättiin pois pussista. Oikeita koripalloja ei luonnollisestikaan ollut, vaan pallona käytettiin muun muassa jalkapalloa tai muuta vähän isompaa palloa.

Koripalloa
Kaisaniemessä 1940-luvulla.

NMKY:llä oli ratkaiseva merkitys koripallon tunnetuksi tekemiselle Suomessa. Järjestössä aktiivisesti vaikuttanut Vilho Nuoreva tutustui peliin ja sai myös muut siitä innostumaan ja pian NMKY-nuoriso pelasi koripalloa ympäri maata. Berliinin olympialaisissa 1936 laji oli mukana ensimmäistä kertaa ja siellä myös suomalaiset kisavieraat innostuivat siitä ja ottivat vaikutteita kotiin tuomisiksi. Berliinin tuliaisina rakennettiin Suomen ensimmäinen koriteline päätylevyineen Savonlinnan Lyseon voimistelusaliin 1937.

Oma osuutensa pelin istuttamiseksi Suomeen teki myös voimistelunopettaja Nils Fabricius, joka tutustui koripalloon perusteellisesti opintomatkallaan Keski-Eurooppaan, ja hän toi mukanaan sieltä kaiken tietämyksensä sekä ennen kaikkea pelin viralliset säännöt.

Sotien jälkeen oli pulaa kaikesta – myös palloista. Kansanhuoltoministeriöstä anottiin lupaa valmistaa koripalloja ja sellainen myös saatiin 200 pallolle. Ne jaettiin Koripalloliiton ja TUL:n kesken niin, että liitto sai 125 ja TUL 75 palloa. Pallotilanteen helpottuminen kesti kauan ja vielä 50-luvun alkupuolella monessa seurassa pelattiin vain yhdellä pallolla.

Koripallomaajoukkueen
harjoitukset keväällä 1949. Joukkueen oli määrä osallistua Leningradissa
pidettäviin EM-kisoihin, mutta kisat siirrettiinkin Kairoon ja matkan kalleuden
takia osallistumisesta piti luopua. Poikkeuksellisesti kisat järjestettiin
Euroopan ulkopuolella ja isäntämaa Egypti voitti koko turnauksen.

Paljon on tapahtunut koripallossa sitten alkuvuosikymmenten ja viime vuosien ehkä positiivisin asia on ollut Suomen miesten maajoukkueen hieno esiintyminen EM-kisoissa Sloveniassa syyskuussa 2013. Joukkue sijoittui turnauksessa hienosti yhdeksänneksi ja loi uskoa suomalaisen koripallon nousuun maailman tai ainakin Euroopan huipulle. Koripallomaajoukkue sai osuvasti lempinimekseen Susijengi, ja nimi kuvaakin monella tapaa joukkuetta EM-kisoissa: Suomalainen, Urheilullinen, Sisukas ja Iloinen jengi.

Riitta Forsman