Skip to content

Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994 Maailmanennätys / Jani Sievinen / 200 m sekauinti / 1.58,16 / Rooma 1994

01.58,16
19.11.2020
Urheilumuseo

Veikko Hakulisen matkassa

Mestarihiihtäjä Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjat kuuluvat Urheilumuseon arkiston helmiin. Päiväkirjamerkinnät avaavat ikkunan intohimoisen harjoittelijan arkeen. Hakulisesta kertovan blogitekstin ensimmäisessä osassa kuljemme hiihtäjän matkassa sotavuosista Oslon talviolympialaisiin 1952.

6.3.1939 ”Mie en ollu oikein kunnossa. Vaan sain mie ne eillä lähteneet kii ja mänin sivuhu. Ne männiit niin hiljaa niitä ylämäkiä. Ne jäivät paljon eikä noita näkynyt ennenku maalissa.”

Veikko Hakulinen ei mielestään ollut kunnossa partiolaisten hiihtokilpailuissa Kuopiossa. Matkaan Veikko lähti viidentenä, mutta maaliin hän tuli ensimmäisenä. Loppusijoitus oli kymmenes. Suurimmat voitot saivat vielä odottaa.

Monipuolinen harjoittelija

Toukokuu 1945 ”Kyllä keljuttaa koko oleminen. Pääsisi pois.”

Keväällä 1943 Hakulinen oli astunut armeijan palvelukseen Laatokan Rannikkoprikaatiin. Sota-aika kului pääosin tykkipatterissa Valamon luostarisaarilla. Urheilijanuorukaisessa näkyi johtajapotentiaali ja Hakulinen suoritti aliupseerikoulun. Sota loppui, mutta nuoren ikäluokan palvelus jatkui. Nyt uusien rajojen sisäpuolella. Keväällä 1945 palvelus alkoi selvästi jo kyllästyttää, mutta onneksi Puolustusvoimissa pääsi myös urheilemaan. Menestystä tuli muun muassa merivoimien hiihtokilpailuista.

27.2.1945 ”15 km. Aika 1.20.37. 2. sija. 1. sija miehistösarjassa.”

Lopulta kauan kaivattu päivä koitti ja ovet siviiliin avautuivat. Koti oli jäänyt Karjalaan, joten matka jatkui Tampereelle, minne muu perhe oli siirtynyt. Rautateiltä löytyi Veikolle töitä, joiden ohessa alkoi lenkkeily maistua.

1.8.1945 ”Lähtö siviiliin klo 00.30.”

21.9.1945 ”Lenkillä 10,5 km Tampereella.”

5.10.1945 ”Lenkillä 14 km”

22.10.1945 ”Vapaa. Vähän lunta yöllä. Kaupungilla lenkillä 18 km”

Hakulisen vapaa-aika täyttyi urheilusta. Juoksulenkit lisääntyivät ja usein juoksukaverina toimi veli Viljo. Viljo oli sodan aikana ollut Veli Saarisen hiihtokurssilla, josta saamiaan valmennusoppeja hän nyt jakoi Veikolle. Viljon neuvojen ja ”Hiihtotaito”-oppaan avulla alkoi harjoittelun suunnittelu. Talven tultua juoksu vaihtui hiihtoon. Harrastus alkoi vakavoitua, kun myös lepopäivät ilmestyivät mukaan. Vaikka kyllä silloinkin piti vähän hiihtämässä käydä. Kolmivuorotyö kuitenkin rytmitti harjoittelua.

1.1.1946 ”Lepo. Pakkanen 20–25. Kirkas ilman. Hiihdin n.15 km”

17.1.1946 ”Töissä 8–16. Hiihdin 12 km”

18.1.1946 ”Töissä 8–16. Suksien paahto, saunassa.”

Ahkera harjoittelu ja kilpaileminen alkoivat tuottaa tulosta. Talvi 1946 meni hiihdon osalta menestyksekkäästi, joten siitä muodostui Hakulisen päälaji.

3.2.1946 ”Vapaa. Viialassa 15 km 1.07.48. 1. sija. Vesikeli”

17.2.1946 ”Kylmä kova tuuli. 15 km 1.03.50. 1. sija.”

7.3.1946 ”Vapaa. Rautatieläisten hiihdot. 1. sija 10 km 35.54.”

Rautateillä työskentely ei Hakulisen mielestä palvellut hiihtäjän uraa. Hän haaveili metsäalalle siirtymisestä. Olihan se sopiva työ hiihtäjälle, kuten olympiamitalisti Tapani Niku oli osoittanut. Kesä 1946 meni metsäharjoittelijan raskaissa töissä, mutta talveksi oli palattava kolmivuorotöihin rautateille. VR:llä Hakulinen pääsi myös veturimiesoppiin ja junan apulämmittäjäksi. Vaikka vakaa ura veturinkuljettajana olisi ollut tiedossa, näki nuori Hakulinen sen olevan este hiihtäjänä kehittymiselle. Samalla myös kestävyysharjoittelu väheni, kun mukaan tuli pesä- ja jalkapalloa.

19.9.1946 ”Kaunis ilma. Pöllien kuorinta. Lenkillä 11,5 km”

20.11.1946 ”Pakkanen -8. Lenkki 15 km. Töissä 14.30–22.00.”

20.3.1947 ”Töissä 6–16. VR:n hiihtokilpailut 1. sija 36.47.”

10.9.1947 ”Töissä 6–14 ja 22–6. Sateinen. Harjoitus Valkolassa. Märkä keli.”

4.6.1948 ”Töissä 6–14 ja 22–6. Puolipilvinen, lämmin. Mailaharjoitus.”

Veikko Hakulinen (taaempana) ja Urpo Korhonen metsätöissä. Kuva: Urheilumuseo

Yhtyneiden Paperitehtaiden leipiin

Syksyllä 1948 oli päätösten aika. Töiden piti vaihtua, jotta ura hiihtäjänä sai jatkua. Kolmivuorotyö muuttui päivätöiksi Yhtyneiden Paperitehtaiden kuorma-autonkuljettajan apumiehenä. Työ oli raskasta, mutta palveli näin myös hiihtoharjoittelua. Hakulinen oli vakaasti päättänyt satsata hiihtoon tosissaan.

30.9.1948 ”7–16. Kaunis ilma. Sepelin ajoa. Lenkki 13 km 1.40.”

8.11.1948 ”7–16. -2 kirkas. Aamujuoksulenkki 7 km 32 min. Sora ajo 8 kuormaa.”

Juoksulenkkejä kertyi vuoden loppuun mennessä 46 kappaletta. Kilometrejä näistä tuli 675. Tämän lisäksi mukaan mahtuivat työt ja alkutalven hiihdot. Määrätietoinen harjoittelu työn ohessa oli välillä liiankin rankkaa. Se tuntui kropassa ja näkyi harjoituksissa.

26.11.1948 ”7–16. -0 sumuinen. Sekalaista ajoa. Aamulenkki 12 km 1.05 t. Paiseet pahana. Kuumetta.”

29.12.1948 ”7-15=8 t. Pilvinen -10. Tampereella käynti. Myös kotona. Iltapäivällä satoi räntää. Hiihdin n.25 km 2.30 t. Pimeä. Huono keli ja kunto. En jaksa hiihtää.”

Seuraava vuosi meni jo hurjan harjoittelumäärän merkeissä. Joulukuun lopussa oli lenkkejä takana 50 ja kilometrejä 960. Harjoitusmäärien kasvuun vaikutti valinta Hiihtoliiton valmennusryhmään, joka vei Hakulisen Vuokatin leirille.

16.10.1949 ”Pilvinen, kostea, lämmin. Tulo Vuokattiin n.13.00. Paise kädessä. Lenkki n.10 km 1.10 t. Veke ja Kippola. Saunassa. Jalka vielä kipeänä.”

17.10.1949 ”Pilvinen, kostea, lämmin. 2 lenkkiä n.20 km 3 t. Jalka vielä kipeä. Veli Saarisen luento illalla.”

18.10.1949 ”Pilvistä, kuivahkoa. Lenkki n.28 km 3.10 t. Jalka vielä kipeä. Saunassa.”

19.10.1949 ”Pilvinen, lämmin, sateinen iltapäivä. Ap lentopalloa. Ip 20 km lenkki 2.10 t. Saunassa. Jalka vielä kipeä. Rakko kantapäähän. Illanvietto.”

20.10.1949 ”Vähän selkeämpi, kuivempi. Ap lentopalloa. Ip suunnistusta n.16 km 2 t. Illalla luento. Saunassa.”

21.10.1949 ”Pilvinen, hyvä ilma. Yhdentoista vaaran vaellus 4 tuntia n.30 km. Lentopalloa. Saunassa.”

22.10.1949 ”Pilvinen, lämmin. Lenkki 18 km 2 t. Lähtö pois 10.20.”

Leirillä juoksun, suunnistuksen ja vaeltamisen lisäksi pelattiin paljon lentopalloa. Pallopelit olivat Hakuliselle tuttuja entuudestaan, eikä hän ollut niitä hylännyt, vaikka panokset oli hiihtoon laitettu. Kesällä muun harjoittelun lomassa hän pelasi myös pesäpalloa asuinpaikallaan Valkeakoskella.

27.5.1949 ”7–16. Puolipilvistä, satoi illalla. Haka-Valpas 9–1. Kolmosvara.”

Leirit olivat pitkiä, kuten myös varustelistat niille.

Talvella 1950 Hakulinen kilpaili viikoittain. Viikonloppujen kansallisten kilpailujen lisäksi Valkeakoskella oli tehtaiden välisiä kilpailuja myös keskellä viikkoa. Vaikka Hakulinen mielsi itsensä pikamatkojen hiihtäjäksi, päätti hän kokeilla taitojaan myös pidemmillä matkoilla.

5.2.1950 ”Pilvinen, nuoska. Pirkkalan 30 km. 1.sija 2.17.07.”

12.5.1950 ”Puolipilvinen -5. Piirinmestaruus 30 km. 1.sija. Mie 1.43.50.”

Kunto riitti pidemmille matkoille ja tämä huomattiin Hiihtoliitossa. Hakuliselle tuli kutsu Holmenkollenin kisoihin, vielä kuitenkin vain pikamatkalle. Oppipoikana kansainvälisiin kilpailuihin lähtenyt Hakulinen onnistui hiihdossaan yli odotusten. Hän täydensi suomalaisten kolmoisvoittoa, kokeneiden olympiamitalistien vanavedessä.

4.3.1950 ”Kaunis päivä, nuoska. Holmenkollen 17 km 3. sija. 1.15.24. Kolehmainen 1.14.05. Hasu 1.14.44.”

Onnistuminen Holmenkollenilla toi itseluottamusta ja uskallusta kokeilla myös 50 kilometrin kilpailun hiihtämistä. Vielä se ei kuitenkaan ollut Hakulisen matka.

26.3.1950 ”50 km hiihto. Keskeytin 25 km jälkeen.”

Seuraava talvi lähti yskähdellen käyntiin. Tammikuussa 1951 sattui ikävä työtapaturma, kun aamuhämärissä rautatievaunusta kuorma-autoon siirrettävät kalkkikivet litistivät Hakulisen käden.

10.1.1951 ”Sormi rikki kivillä.”

Sormi lastoitettiin ja paranemisen ennustettiin vievän ainakin kuukauden. Harjoittelutaukoa Hakulinen jaksoi pitää neljä päivää.

15.1.1951 ”Pilvinen -0. Hiihdin 20 km 2.25 t. Sauvoitta.”

17.1.1951 ”Pilvinen -4. Hiihdin 40 km 3.35 t”

Kun käsi oli pois käytöstä, piti hiihtää sauvoitta. Jalkatekniikkaa ja voimaa tämä ainakin kehitti, mutta kilpailut jäivät hetkeksi. Kilpailemaan Hakulinen pääsi vasta kevättalvella ja toiveena oli edelleen 50 kilometrin kesyttäminen.

4.3.1951 ”Kaunis -8. 50 km 7. sija 3.35.30.”

Voimat eivät loppuneet ja maaliin päästiin. Vauhdinjaossa oli vielä hiukan harjoittelemista, sillä puolimatkassa kilpailua Hakulinen oli ollut vielä toisena. Nopeasti siis uudelleen matkaa kokeilemaan.

18.2.1951 ”Kaunis -15. Puijo 50 km 3. sija.

50 kilometrin maaliintulo 1950-luvulta. Hakulinen edellä ja Eero Kolehmainen perässä. Kuva: Urheilumuseo

Kohti olympiakultaa

Kokeilut toivat itseluottamusta. Hakulinen ei ollut enää vain pikamatkojen hiihtäjä, ja tämän tiesivät myös muut. Toukokuussa tuli tieto, että Veikko oli nimetty olympiavalmennettavaksi Oslon 50 kilometrille. Tosiasiassa tämä tarkoitti sitä, että hän vastasi edelleen itse omasta harjoittelustaan, mutta pääsi jatkossakin mukaan liiton leireille. Hakulinen siirtyi myös kuljettajan apumiehen tehtävistä Yhtyneiden Paperitehtaiden metsäosastolle. Työn fyysisyys väheni, mutta tulevaisuudessa siinsi vakituinen paikka metsäalalla. Myös tämä haave alkoi näyttää toteutumisen merkkejä.

28.4.1951 ”7–14. Kaunis, lämmin. Sekalaista ajoa. Viimeinen työpäivä. Kävely 10 km 1.15. Saunassa ja uimassa.”

Hakulinen onnistui tuttuun tapaansa yhdistämään työn ja harjoittelun. Uutena harjoittelumuotona mukaan tuli soutu, josta sai voimaa ylävartaloon. Voimaharjoittelusta kävivät myös asuinpaikan arkiset askareet, heinätyöt ja navetan vesisäiliön täyttö käsipumpulla. Koska tähtäin oli olympialaisten 50 kilometrille, lisäsi Hakulinen harjoitteluun 2–3 tunnin lenkkejä, joiden lopuksi hän juoksi hetken myös suolla.

14.5.1951 ”Epävakainen, kolea, satoi räntää. Lenkki maastossa n.15 km 2.10 t. Etupäässä kävelyä luntakin vielä maastossa.”

27.5.1951 ”Pilvinen, kolea, heikkoa sadettakin. Lenkki n.20 km 2.30 t. Myös suolla. Melkoisen raskas. Pesu järvessä.”

13.6.1951 ”Kaunis, lämmin, yöllä -1,5. Ap Pitkäjärven metsässä. Ip soutuharjoitus.”

30.6.1951 ”Pilvinen, viileä, satoi paljon. Tien teossa 8–13 Pitkäjärven metsässä. Pyöräillen Pekarilaan. Soutua vähän.”

24.7.1951 ”Kaunis ja lämmin. Aamulla kärrien pesu, katiskat, kalojen perkaus, uinti. Ip heinää seipäälle 13–17. Sauna ja uinti.”

29.7.1951 ”Pilvinen, sateinen, lämmin. Soutuharjoitus. Uinti Lotilassa.”

10.10.1951 ”Kaunis, sumua ap:llä. Marjassa 15 L. Pumppasin 795 kertaa.”

Saunominen ja uiminen kuuluivat Hakulisen rutiineihin, joten hän kävi järvessä lenkkien päätteeksi vielä ilmojen kylmetessä. Harjoittelussa juoksu vaihtui hiihtoon, jossa kuntoa kasvatettiin edelleen pitkillä lenkeillä. Vuoden loppuun mennessä kilometrejä suksilla oli kertynyt 765. Valtaosa niistä tuli Vuokatin leiriltä, joka kesti yli kuukauden. Nurmeksentie hiihtoreittinä tuli tuolloin Hakuliselle ja muille hiihtäjille tutuksi. Yhtyneet Paperitehtaat maksoivat Hakulisen palkan leirin ajalta, joten myös työpaikka näki Hakulisen potentiaalin. Kova harjoitustahti vei miehestä kiloja, mutta tarkkana analysoijana Hakulinen piti tästäkin kirjaa.

14.10.1951 ”Pilvinen, hyvä ilma. Maastolenkki n. 13 km 1.45 t. Järvessä vielä pesu. Vastenmielistä. Ip marjassa n.10 L”

18.11.1951 ”-4 pyry. Lenkki 40 km 3.30 t. Nurmeksentie. Huono keli. Sauna 67 kg”

12.12.1951 ”-17 puolipilvinen. Lenkki 65 km 4.50 t maastossa. 65 kg”

16.12.1951 ”-4 pilvinen. Lenkki Kajaaniin 40+40=80 km 5.45 t. Väinö Karkin kanssa. 64 kg”

Tammikuussa 1952 oli vihdoin olympiakarsintojen aika. Niissä ulosmitattiin harjoittelun tulos, mutta Hakulisen kohdalla ensimmäinen karsintahiihto jätti kysymysmerkkejä ilmaan. Toivotunlaista onnistumista ei tullut.

13.1.1952 ”-6. 40 km hiihto 7:s 2.22.22.”

Kestävyyttä löytyi, mutta herkkyys ja nopeus olivat kateissa. Toiseen karsintaan oli vain muutama viikko, joten harjoitteluun oli tehtävä korjausliikkeitä. Lyhyillä juoksulenkeillä haettiin nopeutta, mutta kestävyyskunto pidettiin hiihdon avulla edelleen korkealla.

15.1.1952 ”-4 heikkoa lumisadetta. Aamulenkki 8 km 45 min. Ip hiihtoa 40 km 3. 30 t”

19.1.1952 ”Pilvinen -6. Jämsänkoski 15 km 7:s 54.02.”

20.1.1952 ”-12 kaunis. Jämsänkoski 30 km 1. sija. Veken luona hiihdin 15 km”

23.1.1952 ”-3 pilvinen. Aamulenkki 8 km 50 min.  Ip hiihdin 45 km 3.45 t”

27.1.1952 ”-3 pilvinen. Aamulenkki 30 min 5 km”

29.1.1952 ”-3 lumisadetta. Olympiakarsinta 50 km 1. sija 3.25.57.”

Muutokset harjoittelussa tuottivat tulosta ja toisesta karsintakilpailusta tuli voitto. Tämä sinetöi Hakulisen valinnan Osloon. Olympialaiset olisivat vajaan kuukauden päästä, joten Hakulinen valmistautui niihin rennosti liikaa harjoittelematta ja normaalisti töitä tekemällä.

6.2.1952 ”-5 pilvinen. Aamujuoksu 1.10 t myös hangessa. Ip hiihdin n.45 km 3.45 t”

8.2.1952 ”+0 suoja. Töissä koko päivän ajoja.”

10.2.1952 ”-3. Valkeakoski yhtiön 20 km 1. sija. Hieronta klo.13. Saunassa illalla.”

16.2.1952 ”Lähtö Osloon 14.15. Hyvä ilma. Tulo perille klo.22”

18.2.1952 ”-6 kaunis. Hiihdin n.25 km”

20.2.1952 ”-4 pilvinen. Olympialaiset 50 km 1. sija.”

Siinä se oli lyhyesti ja ytimekkäästi. Pitkän ja määrätietoisen harjoittelun tulos. Aika 3.33.33. painui historiaan ja ihmisten mieliin.

50 kilmetrin olympiavoittaja maalissa.

Teemu Vuorenpää

Lähteet:

Veikko Hakulisen partiopäiväkirja 1939 ja päiväkirjat 1945–2003. Urheilumuseon arkisto.
Hakulinen, Veikko & Hakulinen, Lassi 1999. Haku-Veikko, Suurhiihtäjä Veikko Hakulisen muistelmat.

Kuvat: Urheilumuseo